Money loves to travel, money never lies.

Mjaahihhi, voisin ehkä tekstiä riepotella tänne bloginkin puolelle joskus. Täällä kirjoittaa nyt siis eräs erittäin onnellinen tyttö ja syitä tähän omituisen tuntemukseen voisin ehkä muutaman listatakkin.

1) Mulla on ihana ukki, joka sponsoroi mua taas pitkästä aikaa, tästä seuraa se että

2) mä lähden Helsinkiin torstaina jossa mua odottaa ..

3) Kingdom Heartsiin koukuttunut ja minut näin leskeksi jättänyt _punatukkainen_ miehenrutale me värjättiin samana päivänä salaa toisiltamme punaset hiukset ja tullaan näyttämään tosi lamelta pariskunnalta, hahahaa. 

4) pääsen pitkästä aikaa myös näkemään Meriä, tiedossa luultavasti perinteeksi muodostunut tukan värjyy ja tukasta puheenollen 

5) vietettiin Mokkiksen kanssa taas yksi mukava viikonloppu ja se nainen kuritti mun hamppupehkoa, hyvästi ylikasvaneille suipakkeille.

Toi lista alko vasta tossa vaiheessa tuntua tyhmältä idealta, mutta jos nyt vielä vähän pidennän tätä mun happy momenttia, nimittäin kävin ostamassa muutaman uuden tuikitarpeellisen kosmetiikkatuotteen tehden samalla loistavan sijoituksen pelikoneeseen, sain ulos 10e ja vältin samalla rankkasateen. Koulukin on taas alkanut maistua vähemmän puulta, jaksan jopa kuunnella tunneilla. Musta vaan tuntuu, että tällä koulunkäynnin maistuvuudella on jotain tekemistä sen kanssa, että ollaan tässä oltu aika paljon koneella.. Köhköh.

Ainut tässä pari päivää sitten satunut tapaturma on, että Vanu onnistui purasemaan mua huulen sisäpuolelta aika kipeästi. Pentu kiinni huulessa, ylähampaat mun suussa, tuskaa ja vielä lisää tuskaa, kun lävistyskoru jäi kiinni sen hampaaseen ja seuraavaksi suu täynnä verta. Olin ihan varma, että lävistys repes, muttei onneksi kuitenkaan. Suussa on nyt kyllä valtavan kaunis mustelma sekä repeämä siinä, mihin hammas osui ja se oli eilen varsin kipeä, tänään ei enää niinkään. Kaikkea sitä.

Meillä on silti varmasti maailman suloisin ihmissyöjä.

Mulla oli varmasti 101 kirjottamisen arvoista asiaa mielessä, mut aina kun mä istun ja alan naputtaa, niin ne kaikki ajatukset valuu lähimmästä ikkunasta ulos, ikävää. Mut oon pitkään miettiny nyt tästä yhdestä asiasta sanovani jotain ja koska rakastan selitellä itseäni niin mikäs siinä sitten. Ootte varmaan ehkä huomannu, että tää mun blogi tosiaan koostuu suurimmaksi osaksi mun naamasta ja asialle on tuskin tulossa muutosta. Musta ihmisten pärstäphotojen katselu on aina ollut vaan jotenkin mielenkiintoista, rakastan kuvia näteistä ja söpöistä kasvoista ja yleensä tapitan tämmösiä otoksia silmät tirrillä ja etsin kasvonpiirteitä, joita haluaisin itse omistaa. Kai niiden kuvien kyttäys vie mut mun mielestä lähemmäks niiden piirteiden omistamista tai jotain, makes no sense. Pistän paljon naamakuvia, koska tykkään itekkin blogeista, joissa kirjoittajan kasvot vilahtavat usein ja (itseni) kuvaileminen kameralla on hyvä ajanviete. Enkä kiellä, etteikö onnistuneet kuvat nostattais itsetuntoa.

Tästä mun naamapalvonnasta vielä, että teen sitä ihan muutenkin. Tutkailen kavereiden ja muiden kasvoja (eli tapitan ahdistavasti silmät möllöllä niin, että vaikutan hurmaavasti kyttäävältä psykopaatilta), teen havaintoja ja painan mieleen yksityiskohtia. Ja mitä enemmän katon jotain kasvoja, niin sitä enemmän mä löydän niistä kauniita asioita. Kasvot vaan on jotenkin kiehtovia.