Kahdenkympin kriisi, part 1.

Kun oon tunnetusti aika vaatimatonta sorttia, niin päätin järkätä vaan kolmet synttärit. Tai noh, yhdet morfautui kyllä enemmän Merin synttäreiksi, mut mikäs siinä. Ekana kuitenkin suuntasin Varkauteen. Kotiin oli aika mielekästä mennä, kun molemmat porukat lähti pois kaupungista ennen mun rantautumista ja äitikin vaan nakitti mut koiranhoitajaks. Noooh, ainakin mua odotti yksi iloinen ylläri:

Ette voi ymmärtää, millasella apinan raivolla mä tilasin nää venärit, kun ne sujahti mun näkökenttään. Eivät ainakaan olleet mikään köykänen heräteostos, vaan jotain oikeasti hyvin pitkään kaivattua. Semmonen vaatimaton pikkuseikka tässä, et nää korut sai mut lopullisesti naksahtamaan ja survomaan neulepuikkoja mun korvaparkaan. Jep, sillon kun en tiennyt muita lävistyskoruja myyvää sivuja kuin Piercing.fi:n, niin selailin niitä ja törmäsin tällasiin. Isoin saatavilla oleva koko oli 16mm ja siitä tuli mun venytystavote. Sit kuitenkin jotenkin kummasti se 15mm mihin olin päätyny ei enää riittänykkää.. Keksin haluta sen verran isot korvaläpykät, että niistä menee silloinen mp3-kuuloke läpi (varmaan maailmanhistorian paras motivaation aikaansaaja). Musta myös korut näyttää hineemmiltä vähän isompina ja onhan se 20mm semmonen kiva tasalukukin, ''moi mulla on kakssenttinen korva hehehhee'' ja silleen. Eipä löytyny mulle enää sopivia tähtikoruja. Pettymys piti sulloa jonnekkin aivojen perukoille, mut nyt siitäkin päästiin.

Voi jummijammi sitä ilon määrää, kun olin oottanu niiden kolahtamista postilöpsään kun kuuta nousevaa ja sit olinkin vahingossa tilannu ne Varkauteen. Rullasin ne korvaan niin innokkaasti, että jäi nahkat väliin (iu). Joo, ovat on painavat ja erittäin epäkäytännölliset talvella (kuvittele 2cm teräsreikä, josta tuivertaa tuuli läpi jäädyttäen sun korvanlehden ulko- ja sisäpuolelta), mut silti ne on niin täydelliset!

Materialismihypestä päästyäni vietin loppuillan tuhoten kokonaisen piparilaatikon samalla, kun kävin läpi meidän levyhyllyjä ja bailasin.

Seuraavana päivänä Maarit toi sen poikaystävän näytille ja synttärilahjoi mua tällä peurakorulla ja Pandan valkosuklaalla. Joku selkeesti tietää, mistä mä tykkään. Valkosuklaa maistuu aina ja tota peuraakin oon katellu ikuisuuden Ebaysta. Tehtiin alustavat suunnitelmat baarireissusta ja lopuks pariskunta heitti mut Abc:lle  bileseurani tykö.

Päädyttiin Sannalta tyttöjen kanssa isille kiekumaan Singstarin tahtiin. Tahti ei kyllä ollut ystävä enää loppuillasta, mutta volyymia ja tunnetta riitti sitäkin enemmän. Tahdon sua oikeesti rakastaa ja silleen, soi vieläkin päässä.

Sir Jurrinaama iskee jälleen.

Eksyin myös tahallani bailaamaan Zoneen Maaritin kanssa. Se oli taas kun mikäkin klubiprinsessa ja mä lähinnä joku epilepsiapotilas. Tuli valitettavan paljon hyviä biisejä, enkä mä sillon ymmärrä millään poistua keikkumasta hyvän sään aikana. Pääasia kuitenkin, että hauskaa oli.

Sunnuntaina oli vuorossa juustokakkukahvit, pakollinen synnytystarina ja vauvavideoille repeily äidin ja ukin kanssa. Ilmassa oli myös sisarusrakkautta, kun pikkuveli oli kuullessaan mun tulevan käymään tokaissut, että se lähtee mua mopolla karkuun, koska aina pakotan sen nukkumaan. Heh, ehkä muutaman kerran sen jääräpäisyyteen kyllästyttyäni oon saattanut kantaa sen väkipakolla omaan sänkyyn.

Viikonloppu oli erittäin onnistunut ja mulle alko hiipiä jopa pieni koti-ikävän poikanen. Viihdyn kyllä kaupungissa, mut korvessa on niin ihanan rentoa asustella ja tuppukylän meiningitkin on ihan eri luokkaa. Onneks pääsen sitten jouluna pidemmäksi aikaa kotiin, ehkä kyllästyn ja tuun taas järkiini.