Tom Jones vielä vedossa on.

Mikä neljän päivän ruhtinaallinen loma, meikäpoika olikin tänään töissä. Onneks mun työkaverit on sitä retardimpaa sorttia, niin ei ees tuntunut pahalta. Ja asiakkaat + tunnistautuneet lukijat oli tänään maailman ihanimpia. Jii! 

Välillä tajuan, kuinka onnekas sitä onkaan elämässä. Lähdin 1,5v sitten Helsinkiin pelkkä opiskelupaikka tiedossa, ja nyt mulla on maailman paras työ, ihana iso kämppä hyvillä liikenneyhteyksillä, neljä söpöä karvaista piipertäjää, yksi pieni hiljaisempi tapaus ja mikä tärkeintä: kaks maailman parasta mustapäätä kämppiksinä. Paino sanalla onnekas, koska kaikki on enemmän tai vähemmän ollut puhdasta tuuria ja sattumaa. En tiedä johtuuko tää nyt mun meneillään olevasta suklaaöveristä tai mistä, mutta tämmöiset onnellisuuden ja tajuamisen aallot olisivat tervetulleita useamminkin.

Ja oma sänky! Kun punkkaa vuoden muiden sänkyjen/sohvien/lattioiden/vessojen nurkissa, niin alkaa kummasti arvostamaan ikiomassa sängyssä makoilemista. Ainut elämästäni puuttuva asia ovat muilla paikkakunnilla majailevat ja piilottelevat kaveriotukset. Tänne vaan kaikki asumaan ja kunnon hippikommuuni pystyyn, niin olis kaikki palaset kohdillaan. Onneksi seuraavana viikonloppuna saan rauhoitettua vähän Meri-ikävää, kun lähdetään kahdestaan vallottamaan Helsinki Inkkiä ja omia ihojamme (toivottavasti) musteen kera.

No mutah, päivän asua ei täällä blogin puolella ainakaan liian usein näy, mutta kyllä minä silti vaatteita käytän, ainakin tänään käytin. Tässä todiste.

Toppi - Gina Tricot, hame - H&M, ristikoru - Ebay, rannekorut Gina Tricot ja Seppälä.

Filosofinen loppu hyvin alkaneelle merkinnälle, eikö? Siirryn Twihardien ja Team Jacobin maailmaan nyt Eclipsen ohjaamana. Minusta ei saa epätoivoista ihastunutta teinityttöyttä pois hakkaamallakaan, ja Host-leffakin on odotuslistalla.