Juttua kertyneistä lävistyksistä.

Mä höpäjätäpäpä nyt näistä mun heavy metal babieseista, koska oman postauksen tekeminen niistä säätää mut siltä vaivalta mikä syntyy, kun joutuu samoihin kysymyksiin vastaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jos jotain jäi hampaankoloon, niin ohjatkaa tän aiheen kysymykset tästälähtien tän postauksen kommenttilootaan.  Btw, en muuten ala neuvomaan, että mitä sun pitää tehdä sun tulehtuneen napa/huuli/perselävistyksen kanssa, koska en luultavasti osaiskaan. Eli kääntykää immeiset niiden ammattilaisten puoleen, en halua olla vastuussa kenenkään verenmyrkytyksistä!

Snake bites

Nämä kaksi neitsyyden anastajaa tussahtivat naamaani 26.7.2008 mun 17v synttäreiden kunniaksi. Lävistyksiä olin halunnut jo yläasteesta lähtien, mutta mamma ei ollut vielä silloin kovin suostuvainen. Aikani sille mankutin, muistaakseni vuoden juuri snakeista haaveillen. Sovittiin, että jos haluan ne vielä 17-vuotiaana, niin mamma sitten kustantaa ne lahjaksi His Masters Tattoolla. Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei ne halut seinään loppuneet. Olin ihan perhanan hermostunut ja hoin itselleni, että ei se satu. Väärä ajattelutapa. Ensimmäisen läpi piston jälkeen tämä tyttö muistutti vielä enemmän lakanaa, kuin normaalisti. Pyörtyäkkin meinasin, mutta onneksi veden hörppiminen ja lävistäjän puheenohjauksen koiriin helpottivat. Kyllä mä sen toisen vielä kestäisin. Sepä ei sattunut yhtään sen vähempää, mutta alkujärkytyksestä sentään selvisin.

Kaduin kahden huulilävistyksen yhtäaikaista ottoa jo heti samana iltana, kun normaalisti voit syödä toisella puolella suuta, nyt et kummallakaan. Lukioon meno oli myös tuskaa, koska meidän porukka ei ollut sieltä mistään tylsimmästä päästä ja nauraminen sattui ainakin viikon tai kaksi, ekaksi sen reikien herkkyyden takia ja myöhemmin niiden kerääntyvien kudosnesteiden hankauksen. Sain myös ylimääräisen botox-hoidon mun muutenkin jo kumirengasmaiseen alahuuleen.

Pikkuhiljaa elämä alkoi helpottaa, jo kuukauden päästä taisin vaihtaa huuleeni renkaat. Ihan hemmetin paljon liian isot semmoset, noi oli 12mm ja nykyään jokaista kokoa järjestäen kokeillen totesin 8mm parhaaksi. Aika hassua, kun ei toi mun huuli oo mistään pienimmästä päästä. Mutta niin, ei sitä oikeeta kokoa välttämättä löydä kuin kokeilemalla kaikki läpi. Mut renkaiden vaihdos noin aikasessa vaiheessa oli tyhmä juttu, molemmat ärtyivät uudelleen ja rauhoittuivat vasta, kun tapit astuivat uudestaan peliin.

Kyttäsin noita yhdessä vaiheessa ihan hervottomasti, olin varma, että ne kasvaa ulos. Olin myös varma, että toinen on pistetty alemmaksi. Mutta pakosti jompi kumpi olis näyttäny off synciltä, kun ei mun huulet kuitenkaan symmetriset ole.

Smiley

Vuotta myöhemmin teki tulonsa smiley, samaisessa paikassa kuin Snaket. Ei mitään muistikuvaa tai muutakaan, että mistä inspiraationi sain ja mistä keksin edes koko lävärin olemassaolon. Noh, teko oli kuitenkin ihan iisipiisi, mutta note to self; ei enää suorasanaisia kavereita mukaan lävistysprosessiin. Homma meni hyvin siihen asti, kunnes seuralaiseni Meri koki tarpeelliseksi ilmottaa suuni olevan täynnä verta. Yack.

Parantumisvaiheessa en kokenut sen kummempaa dramatiikkaa, heräsin vain ekana aamuna siihen, kun mun suu oli täynnä verta. Jassoo. Sain vaihtaa korun jo kahden viikon kuluttua otosta ja vaihdoin siihen 12mm hevosenkengän 3mm palloilla. Se näkyi ihan reippaasti, ja niin mä halusinkin. Kuitenkin vielä näiden viikkojen jälkeen tää metalliotus tuntui suussa oudolta. Pelkäsin sen jatkuvasti repeävän pussaillessa, ja kyttäsin neuroottisesti sen uloskasvua (ei muuten ihme jos tosta merkkejä havaittavissa, korun vaihto kahden viikon jälkeen noin isoon ja painavaan tuskin teki hyvää). Ihan mun oman mielenterveyden kannalta päätin ottaa sen sitten pois kuitenkin.

Septum

Mä vihasin septumeja yli kaiken, en olis keksiny mitään vastenmielisempää korua silloin. Ja silti se jotenkin ujutti tiensä mun sydämeen ja lopulta nenään. Ja tättärää; vuoden päästä smileysta. Mikä tää tasainen vuositahti näiden metskujen kanssa nyt oikein on..

Piti mennä Jykylässä vaan katsastamaan utelaisuutta noiden hintoja, mutta eeei.. Mokkis tallustaa sinne ja vaan ilmottaa, että sen kaveri haluaa septumin. JAAHAS, kiitos vaan! Siinä vaiheessa alkoi huuli vähän väpättää, vielä enemmän sitten, kun istuin tutulla lävistäjän penkeillä jonkun vihaisen miehen sormet mun nenässä. Ja ne pihdit, ai hallelujaa että halusin mielummin juosta lujaa, kuin hallettaa lujaa. Sattui muuten ihan maan perkeleesti, kaikki muut oli ihan lastenleikkiä tähän asti. Heti oton jälkeen mun nenä turpos kun peruna, joka sai myös korun sojottamaan vaakasuoraan. Sexy muchos!

Seuraavana päivänä heräsin siihen, kun mun nenästä alkaa valua verta. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Siinä vaiheessa vähän mitä vittua-fiilistelin ja juoksin peilille. Koru näyttää tipahtaneen toiselta puolelta muutaman millin. En halunnut vielä hätäillä, vaan odotin turvotuksen laskemista. Joka päivä kahdesti lillutin mun nessua lasissa, joka oli täynnä lämmintä vettä ja käytin ehdotonta varovaisuutta niistäessä. Jossain vaiheessa toisen reiän viereen kasvo joku hervoton patti, joka vaan kasvo kasvomistaan. Olin ihan hermorauniona ja pelkäsin sen olevan joku rustopatti, josta ei pääse koskaan eroon. Kai se sitten onneksi oli joku finnin tapainen, se puhkes, vuoti, eikä sitä enää oo senkoomin näkynä.

Pikkuhiljaa nenä parantui, koru lompsahti paikoilleen ja pääsin toteamaan sen, mitä pelkäsinkin. Toisen puolen reikä on toista muutaman millin alempana. Jos olisin tomerana marssinu sinne lävistäjälle ja vaatinut oikaisua, niin olisin sen hyvässä lykyssä saanukkin. Mutta kertoo ehkä vähän siitä kivusta, etten vaan pysty ajattelemaan ton lävistämistä uudestaan. Jos olisin tienny kuinka paljon se olis sattunu, niin olis varmaan jäänyt ottamatta koko koru. Mutta onneks en tienny, tuossa se nyt killuu ja näyttää kivalta.

Septum on mun elämäni rakkaus. Jos joutusin ottamaan kaikki muut pois ja jättämään yhden, niin se kyllä jäis. En enää osaa tykätä naamastani/nenästäni ilman sitä, ja se on mun mielestä kaikista näistä metalleista persoonallisin. En tiedä miten sain kehitettyä niin kovan fiksaation siihen, kai se on sitä viha-rakkaussuhteiden taikaa.

Madonna

Röhröh, en ainakaan ottanu taas vuoden jälkeen septumista. Näähän on kun kuukautiset, mutta ennemminkin vuosittaiset! Tämän otin Pet Skullissa.

Mut joo, ei mitääm dramaattista. Ei sattunu, ei kiukutellu, ei tehny mitään. Kaikinpuolin varmaan iisein juttu smileyn jälkeen. Ja meitsi tyksii! Ja vaikka sisälläni asuukin pieni symmetriafriikki, niin se rikkoo tota tasapuolisuutta kivasti.

Rusto

Päätin, että korvani kaipaa lisää metallia. Haaveilin rustokorusta, industrialista tai traguksesta. Industrialista jänistin, joten päätin ottaa rustokorun ja traguksen sen sijaan.

Kävin ottamassa korun Itäkeskuksen Silverwawessa ampumalla. Oon ehkä hieman nössö ja valitsin ampumisen sen nopeuden ja kivuttomuuden takia. Korvaa kuumotti 5min oton jälkeen ja sitten kipu olikin poissa. Tai vasta alkamassa.. Eka yö oli vaikein, et voi vaihtaa nukkumaan toiselle kyljelle, kun toinen kävi epämukavasti. Sinä yönä en pahemmin nukkunutkaan.

Ensimmäiset ongelmat alkoivat perhoslukkokorun poisotolla. Niin mukavaa puuhaa, koska ne on yleensä tiukemsassa kun saatana ja niiden pois ottaminen repäisee varmasti. Taisin vaihtaa korun hevosenkenkään, jonka jälkeen vaihdoin sen tappiin ja kahden päivän saatanallisen jomotuksen jälkeen totesin tapin olevan liian lyhyt ja vaihdoin sen pitkään labrettiin, jonka löysin Villeltä. Jonka jälkeen vaihdoin sen bcr:n, koska en saanut labrettia laitettua oikein päin. Huono valinta, rusto kasvatti molemmille puolille patit, jotka johtuivatkin suoran reiän ja pyöreän korun huonosta yhteensopivuudesta. Nyt otin oikeaoppisen korun ja korumateriaalin käyttöön, korvassa on nyt titaaninen 10mm barbelli. Paras materiaali parantuville lävistykselle ja sopivasti turvotusvaraakin. Katsotaan, josko ne patit nyt lähtisivät katoamaan.

Smiley, round two

Pitihän se killutin saada uudestaan sinne jänteeseen heilumaan. Sattui enemmän kuin viimeksi, huomattavasti enemmän. Ei pitäs kelata, että joku lävistys ei satu, koska kyllä se sitten ainakin sattuu. Muuten suht ongelmaton tapaus, korun vaihto on tietty vähän hankalaa. Ja aamulla se on välillä kuivanut kiinni huuleen, revennyt irti siitä ja huulta on jomottanut koko päivän.

Napa

Nyt iski laiskuus kirjottaessa, lukekaa lävistystarina vaikka täältä. Btw, ei toi mun napalävistyksen vaatimus (unelmakroppa, josta sitten kuitenkin luovuin) ihan hirveen kauaksi jäänyt.

Vähän offtopiccia makkaraa tässä välissä näin, ja jatkuu!

Tragus

Kuumottelin ja kiertelin taas Silverwavea kuin korppikotka konsanaan. Entä jos se sattuu sikana? No kaikkihan ne. Siispä istumaan taas tuoliin ja pyssy korvaan. Naps. AE VITHUU. Kipu ja jälkikuumotukset kaksi kertaa rustoa pahemmat. Leuka on ollut toiselta puolelta kipeä ja hymyily sattuu välillä. Onneksi tohon koruun ei edes laitettu sitä takaosaa, eipähän tarvii sen kanssa tapella. Ja toisella kyljellä nukkuminenkin on opittu jo ruston kanssa. Puhdistaminen on sinällään ikävää, kun korvaan menee aina vettä, joka sitten alkaa kutittamaan ja tekis vaan mieli jatkuvasti sörkkiä sitä vanupuikolla (kutittaa nytkin, HNNNGGH). Pari päivää tuossa nyt jopottanut ja tähän asti kuitenkin kaikki hyvin.

Ja sit voisin listata kaikki kivasti näin!


Kivuliaimmasta helpoimpaan;

Septum
Snake bites
Tragus
Smiley, part two
Napa
Rusto
Madonna
Smiley

Jälkituskiltaan ja ongelmiltaan;

Napa (kouristuksia koko mahassa ekoina päivinä, vaatteisiin kiinni jääminen, jatkuva jomotus ja punotus)
Rusto (perhoslukkokoru, kivulias turvotus, nukkuminen yhdellä kyljellä, väärän mallinen koru > patti)
Snake bites (syömisen, hymyilyn, kaiken sattuminen, tulehtuminen, liian aikainen renkaiden käyttö, korujen tarttuminen hampaisiin)
Septum (korun sojotus, nenän turvotus, patti, joka puhkesi, niistämisen vaikeus, pesun vaikeus)
Tragus (leuka jumissa muutaman päivää, puhdistuksessa korva täynnä vettä,
Madonna (jomotus ja liian pitkän korun tarttuminen hampaisiin)
Smileyt (turpaansaantifiilis muutaman päivän otosta, uloskasvamisen stressaus, korunvaihto hankalaa)