Tän näkösenä oon ollu liikenteessä koko talven.
Joku mummo joskus tuli selittämään mulle, kuinka se oli kattonu mua joulupukiks ton huivin takia.
Seuraavana päivänä suunta kohti Espoota, missä olinkin loput ajasta. Torstaina lumisotailtiin (tai oikeasti olin kilometrin päässä muista ja piilossa tolpan takana, koska mä tunnuin olevan turhan hauska maali), perjantaina hengailtiin vaan Omenassa porukalla, lauantaina ryypättiin ja sunnuntaina oli darrakooma x1000, koska lattialla nukkuminen ei oo koskaan ollu mun juttu.
Oon tosi katkera Ompun tiukoille gorilloille, ei siellä missään hyvissä paikoissa saa istuksia kun heti tullaan häätämään! Mulla oli huono olo ja puolitorkuin yhdellä penkillä, kunnes yks gorilla käski mun istua kunnolla, etten näyttäis niin häröltä. Kerrassaan hävytöntä. :( Onko julkiset päikkäritkin kielletty?
Ei hätää, vasen on vaan photoshopattu, ei me oikeesti olla noin ällöspöjä.
Oikee on paljon realistisempi tilanne.
Ps. Ville askarteli mulle ton pinkki-valko-turkoosin nauhan, mikä mulla kädessä. ♥ Saan niitä kuulemma vielä lisää, kunhan keksin, minkä värisiä tahdon.
Tomppa tuli niin kateelliseks mun tekomajavasta (=karvalakista), että meidän piti käydä ostamassa sille H&M:ltä ihan oma murmeli.
Loppuillan kuvamateriaali oli ehkä hieman... epäilyttävää. Eksyin sitten nukkumaan lattialle, koska Ville hävis sängyn KPS:ssä ja ei ton levittäytyvän läskiruntin kanssa voi mitenkään mahtua alle metrin levyselle sohvalle. Aamulla oli kyllä mahtavat olot ja eikun stadiin odottamaan linja-autoa. Suihku ja meikkaus on ihan yliarvostettuja asioita, onneks krapula kaunistaa.
Semmoinen reissu sit. Tiistaina oli mun synttärit, ens vuonna se on sitten 20v, apuva. Sain lahjaksi vaan rahaa ja kameran, joka on nyt matkalla mulle jostain huitsista. Olisin saanu 600e järkkärin, mut hittoako mä semmosella teen! Saahan niillä hyviä kuvia, mutta ne on epäkäytännöllisiä matkakumppaneita ja kuus vuotta vanhaan pokkariin verrattuna niissä on ihan liikaa toimintoja opeteltavaks kerralla. Jos nyt vuoden harjottelen vähän vaativammalla pokkarilla (tai onkohan se jo puolijärkkäri, mulla on nää käsitteet vähän hakusessa) ja sit saan alkaa haaveilemaan haastavammasta kuvauskaverista.