Kuka ihmisten kuningas on tunteidensa valtias?

Tukkavinkkelin tulos. Oikeesti se on kyllä ihan tummansininen ja tekee hauskan kontrastin ton pinkin kaa, mut huono kamera ni no can doooo. Ja mun naama näyttää 193845854x kalpeemmalta tän sinisen kanssa, mut ei se mua haittaa, koska mä rakastan olla kalpee. ♥ Enkä todellakaan tahdo rusketusta!

C ya, mä lähden nyt bailaa. :------------------------------------)

Umm.. yay?

Tässä teille yksi niistä välivaiheista, jotka ei karkaa neljän seinän sisältä; mun tukka on puoliks vihreä, lol. Ja kyllä, näytän auton alle jääneeltä rottamummolta ilman meikkiä. :_______: ♥

Muru hei, takki auki.

Päätin vihdoinkin päästä eroon löllöreisistä (ja ei, en taas tarkoita tällä, että ne olis jotenkin isot, voi ne olla löysät olematta valtavatkin) ja oon nyt pakottanut Sannan mun kaa päivittäin lenkkeilemään, joskin se suostuu aika vastahakoisesti. Lisäksi oon alkanu välttelemään karkinsyöntiä ja siirtyny suklaamuroihin. Jännää. Olo on kyllä paljon energisempi ja lenkki on loistava syy olla puolisen tuntia pois koneelta. Ja itikatkin tulee samalla ruokittua. Saas vaan nähdä, että kuinka kauan tätäkin jaksaa, kun mun tahdonvoimalla ja viitseliäisyydellä ei kehuta.

Toinen lahnaviikko Sannan kanssa on lähtenyt käyntiin muuten löysästi; ripaus sosiaalista elämää (kahvivieraita), konetusta ja Singstaria. Koottiin me muuten trampoliinikin! En tosin luota siihen enää niin paljon, kun oon nyt nähny millä aineksilla se pysyy koossa... Enkä luota meihin kasaajinakaan! Käytiinhän me se silti koeajamassa, ja naurua kyllä riitti.

Ryhdistäydyttiin me muuten kerran; käytiin kaupungilla, whoo! Muistatteko, kun kiroilin sitä GT:n maastokuvioriepua? Sanna antoi sille hyvän, uuden ja istuvan kodin, ja tää mun  kesätakki löytyikin lähempää, kuin olisi uskonut, nimittäin mun omasta kaapista. Kätevää, ongelma ratkaistu.

Kaupunkiröntöstelyn päätteeksi päädyttiin Ankkalammelle, ehdottomasti paras paikka viettää kesää ja ruokkia lihavia pullasorsia (hyi, ollaan pahoja ihmisiä ja me tiedetään se).

Söpö!

Eikä sorsat ollu ainoita, jotka kiinnostu meidän ruoista, meillähän oli faneja kokonaiseen lintunäyttelyyn. Tuli kyllä pienet Hitscokin linnut-vibat noista, ne oli vähintäänkin yhtä raivoikkaita, mutta vaan vähemän täytetyn näkösiä!

- Takki, Vero Moda

- Raidallinen neule, Vero Moda

- Toppi, H&M

- Housut, Gina Tricot

- Kengät, kirppari

- Lasit, Only

- Pöllökoru, Thaimaa

Sit siirrytään rantatipuista aivottomasti ilmeilevään kanaan päivän vaatetuksen muodossa, pitkästä aikaa. Laadusta saamme kiittää Sannan täydellisen vakaata kättä. Laukku ja kengät ehti välissä vaihtua, ylemmissä kuvissa mukana hengas H&M:n ruutukassi ja vaaleanpunaiset Converset. Huomatkaa muuten mun upea paskamopo taustalla.

Tään biisin sanat on jotain niin randomia, söpöä ja kesästä. Oon ihan in löööv, ja oon kuunnellu tätä nyt varmaan kyllästymiseen asti. En ymmärrä tätä yht'äkkistä viehätystä, koska en yleensä tykkää tämmösistä, mut tää kyllä vei mua 100-0.

Ja ettei kukaan sais tästä postauksesta mitään selvää, asiasta vielä yhteen. Mulla on ulkonäkökriisi - tän blogin kanssa! Banneri kirkuu hävyttömästi talvea keskellä kesää samalla, kun hovikuvaajani elättää itseään Helsingissä, eikä tää tunkkainen tausta auttanut kriisin kanssa yhtään, joten pistin sen nyt vaihtoon, ainakin väliaikaisesti. Ja tänkin idean kössin Maaritilta, sori kulta. :---------(

Leikitään et ois vielä viikonloppu.

Pieni tekstitulva tähän postaukseen nyt. Tätä se laiska päivittely teettää. :)

Suomen kesä tarjoaa parasta antiaan, mutta mitä tekee tämä yksi tylsimys? Istuu tietenkin sisällä ja valittaa maailmalle tylsyyttään. Valituksethan menee tietty kuuroille korville, kuka fiksu ihminen nyt vapaaehtoisesti istuisi sisällä tänään? Näin ne hyvät päivät kyllä voi lahjakkaasti hukata..

Onneksi eilinen ei ainakaan ollut turha päivä, nimittäin ryhdistäydyin ja tapasin Maaritin Ankkalammella löhöilyn merkeissä, joskin kaksi tuntia myöhässä, koska se sama aikaisemmin mainittu tylsimys päätti kihartaa taas koko karvakasansa. Mutkun! Tukka on oikeasti niiiiiiin ylikasvanut, ettei sitä saa enää normaaleilla kidutusrutiineillakaan kuriin, joten täytyy turvautua vähän järeämpään kalustoon.


Ankkiksella nautittiin auringon porotuksesta ja mässytyksestä. Laihduttaminen on ihan yliarvostettua ja kesäkuntoni tarjoaa Cheesebalssit. Iltasella päädyttiin vielä Könönpeltoon nauramaan tyhmille humalaisille, joiden kaljat pöllittiin.

Tähän asti pääsin angstipuuskissani eräänä viikonloppuna, kunnes päätin, että mä en jää Antille yksin masentamaan koko päiväksi ja sitten hurruutinkin mopolla Maaritille. Matka oli taas seikkailu erikseen, mopon kaasu kun on päättänyt olla toimimatta, mikä meinaa sitä, että huippunopeus on 30km/h ja ylämäkeen huimat 10/km tai totaalisammuminen. Ihan huvittavaahan sitä on ajaa mopolla pyöräilijöitten vieressä samaa vauhtia, kun ei edes ohi pääse. Kyllä niitä pyöräilijöitäkin tuntu naurattavan.. :D

Seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Mokkiksen 18v-partyt Jyväskylässä. Illan tähti esitti tiukan vaatimuksen, että tytöillä pitää olla mekko. Sopivasti satuin Huuto.netistä löytämään kivan pitsiunelmaisen mekkohärpäkkeen, joka sopi niihin bileisiin loistavasti; tyylikäs ja söpö musta, muttei liian asiallinen. Toimii. Mukaan piti käydä Seppälästä hakemassa kanan rintafileet, ettei tarvitse rintsikoiden olkaimia esitellä kaikelle kansalle. Aika pirun kätevät kapistukset, täytyy sanoa!

Jyväskylään matkattiin Noran kanssa, junassa oli niin täyttä, että saatiin ihan oma vaunukin! Se oli harvinaisen mukava ja rento matka. Perillä meitä vastaan tallustivat Mokkis ja uusi tuttavuus Maru, eikun tavarat autoon ja kohti Mokkiksen linnaa (ihan omakotitalo se on, mutta kooltaan aika valtava). Mokkiksen ihana äiti oli tehnyt meille vartavasten jauhenlihakeittoa! ♥ Yleensä vihaan kaikkia keittosotkuja, mutta se keitto on jotain maailman parasta, kuten Mokon mammakin. ;;____;;

Lauantaina viihtyvyys piti taata, joten aamuinen matkamme johti Alkoon, josta sitten mukaan lähti luottokaverini Salmari ja pari Smirkkua. Nam. Seuraavaksi edessä oli monen tunnin kestävä pynttäilymaratoni, ja sitten bileet jo alkokin.

Kuvista huomaa; Smirkku on kaveri. Ekassa oon kaivamassa sitä piilosta ja näissä kahdessa se on uskollinen posekamu.

Päivä koostuikin humalaisesta makailusta nurmikolla ahaa-elämysten kera, laskuhumalasta jo siinä vaiheessa, kun muut olivat vasta pääsemässä alkuun, pullonpyörityksestä, johon liittyi omalta osaltani suvivirren veisuuta ja sylitanssi Jarnolle (selvinpäin se ei ollut hauskaa), uusista tuttavuuksista, vaateet päällä uimisesta, hyvin aikaisesta pilkkimisestä ja syytöksistä, kuten ''ette te voi vielä mennä nukkumaan!''.

Mitä muijat, mikä ryhti? Ja kiitti Noralle ja Mokkikselle tukan värjyystä. ♥

Syytöksistä provosoituneena mä sitten muistutin illan aikana luotoksi pummikaveriksi osoittautunutta Jarnoa mun jäljellä olevasta Salmarista, joka me sitten päätettiin vielä kahteen pekkaan kumota. Lopputuloksena oli, että me puhutaan syvällisiä kauneusleikkauksista ja Digimonin ja Pokemonin eroista ja nauretaan takamuksiamme irit samalla, kun samassa kerroksessa uinumista aloittelevat meitä provonneet biletyypit huutelivat meille ''nyt perkele jo nukkumaan siitä!''. Kyllä me sitten ihan kiltisti painuttiin koisimaan.

Sunnuntaina edessä oli siivousmaratoni ja hyvin perusteellista ja laiskaa sunnuntaikoomausta, levotonta junan/linikan odottelua Henkan, Marun ja Noran kanssa, hyvin hiljainen matka takaisin Varkauteen ja tyytyväinen lössähdys omaan sänkyyn. Kiitos bileistä Mokkis. ♥