10.11.2010

Jizz in my pants.


Sneak peek: postilaatikossa mua odotti kasa tämmösiä. Tuli iha joulufiilis!

Ps. Kyselkee multa jotain jännää!

7.11.2010

I know you're real and not just a book I read.

Joojoo, kaikki tekstit alkaa nykyään eBay sitä, eBay tätä ja totakin. Mun on ihan tosissaan kohta pakko pistää jotkut estot, etten pääse sinne enää. Koskaan ei oo opintotuen tuhlaaminen ollu yhtä laiskanhauskaa kun nyt; etsit kuolaämpäri sylissä läpi mitä ihmeellisimpien riepujen, keräät sieltä välilehdille kaikki, jotka saa sun mikropippelin pomppimaan riemusta, pari napsautusta lisää ja eikun venailemaan rakkautta saapuvaksi. Ja ne, joihin sulla ei oo heti varaa voi aina pistää kirjanmerkkeihin odottamaan uutta heikkoa hetkeä. Ja kaikki tämä ilman, että perse lyllähtää milliäkään. Nerokasta.

Nyt mulle on sit tulossa ympäri maailmaa kaapintäytettä ja kyttään postilaatikkoo yhtä kiivaasti ku naapurin mummo meitä ja laitan kyllä heti kuvaa niistä tänne, kun ne suvaitsevat saapua. Kaikkee sitä alkaakin tehdä mieli kerätä, kun alkaa ettimään. Löysin itseni haaveilemasta jo peruukeistakin, mutta tyydyin kuitenkin kolmen minuutin päätöksellä huutamaan puolen pään clip-on pidennykset? Jaahas, mikä heräteostos? Innolla odotan, että onko ne taaskaan kokonaan aitoa hiusta, ettei vaan kävis yhtä mälsästi kuin viimeksi. En mä kyllä tiedä, uskaltaako semmosien kanssa liikkua edes julkisesti, on tullut aikamoisia kammoja huonosti omaan tukkaan sekoittuvista pidennyksistä, hurrr.


Aikamoinen Igor.


Tai snoukka-Lasse.

Mun suosimat hatut täks talveks ellen sitten innostu raidaamaan eepparia uusien toivossa. Pääasioista puheenollen, mites ton tukan kanssa? Tommonen se nyt on, ei pinkki eikä punanen, mutta vähintäänkin ruma ja kulunut. Tämmöstä se on kun laiska värjääjä tykkää shokkiväreistä, aina ei oo kuontalo edustuskunnossa. Ei auta itku markkinoilla, tartteis tehdä jotain. Ehkä sitten ens viikonloppuna, kun mun henkiläkohtainen Posti-Pate aka Meri tulee ja tuo mulle lisää väripurnukoita.

3.11.2010

They never win, but they sure can try.

Koska Pokémonit ovat edelleen lähellä sydäntäni vielä tämänkin ikäisenä, niin mun on nyt pakko kirjoittaa aiheesta taas pitkästä aikaa. En kuitenkaan tällä kertaa oo kartuttanut mun figuurikokoelmaa (ainakaan vielä, kun isojen pakettien tilaaminen eBaysta tietää infernaalisia postikuluja) mut satuin törmää uusien pelien eli Blackin ja Whiten ötökkälistaan, ja mun on pakko avautua asiasta. Jotenkin noiden suunnittelut menee jatkuvasti alamäkeen, enkä toisiks uusimmasta sukupolvesta löytänyt oikein yhtäkään siistin ja ilkeen näköstä öksyä mun mieleen, mut täs uudessa oli jopa joitain ihan jees ja sit.. nää.


C'moon, se on terrieri.

Valaiskaa mulle mitä tää esittää, jos ei persnaamasta lintua?
Miks tää näyttää musta ihan Ismolta? :(

???

??????????

Vanilla ice ice baby?

Ja kehittyneepi muoto: more ice ice baby?

Hämmennystä.

Helvetisti lisää hämmennystä.

Multa meinas loppuu happi kesken kun naureskelin noille, mut oli siel pari semmosta, jotka saa mut haaveilemeen Nintendo DS:stä tai toimivista emulaattoreista.



Tahtoooo~~.

Tää näyttää ihan Villeltä sillo, ku se ei saa kaljaa..

Magee.

Ahahahahahah, kui lutunen? :DDDDdf ♥

 

Vääääää, ehkä mä sit kameran jälkeen alan suunnitella DSi:n ostoa, mun on pakko päästä paukuttaa noita pelejä! Nyt mä kuitenkin jatkan itse sarjan kattomista netistä ja tän tunnaripaketin kuuntelua:

Oon kattonu noita kausia tässä läpi ja osaan kahdeksan noista tunnareista melkein sanasta sanaan ulkoa, whoo tätä yleissivistyksen ja tärkeän tiedon määrää.

1.11.2010

Everybody wanna go and fall apart, I want you.

Mites ois pitkästä aikaa ihan kunnollinen postaus? Jeah, tekee mieli jopa lörpötelläkkin. Kuten alemmasta jutusta käy ilmi, mun monen vuoden uskolliset seurustelukumppanit, eli meikkipussi ja suoristusrauta jäivät viime Helsingin reissulla jälkeen ja meidän joka aamuiset treffit peruuntuivat kolmen viikon ajalta. Aluks olin ihan pissit housussa kun ei voinu puunata nassua tai pelastaa tukkaa millään, jos se asettui huonosti, mut sit ajattelin että paskat, kyl mä selviin. Ja mä selvisin, whoo! Tulin kans siihen johtopäätökseen, et vois kyl chillaa useemminki ilman meikkiä.

Taukoomisen aikana kävin myös heittää syntisen ison määrän tavaraa kirpparille ja olin vähän harmissani, kun ei niitä kamoja tuntunu lähtevän mihinkään suuntaan. Tilipäivänä kuitenki pääsin huomaamaan, et oli sitä tavaraa kadonnukkin ihan mukavasti ja käteen jäi 35e. Kelakin päätti sponssata mua kahdella huntilla, rahantuloa ei voi estää! Onnistuin kylläkin tuhlaa kaiken kahdessa viikossa, loistavaa... Noh, oon ansainnu vähän tuhlausta, viimeksi ostin vaatteen kesällä, ja sekin oli yksi neljän euron hintainen alennusrätti.


Täs kolmen viikon aikana näin ihan mukavasti ihmisiä, kun kaikilla oli lomaa jossain vaiheessa. Värväsin Merin mun alipalkatuksi kiinalaiseksi työvoimaksi hinnottelemaan kirppiskamoja, Noran kanssa käytiin sitten roudaa sitä kampetta myytäväksi ja käytiin viettää vähän tyttöaikaa shopaillen mm. alusvaatteita ja kenkiä. Kävin myös moikkaamassa Sannaa ja ostamassa siltä käyttämättömäksi jääneen My Chemin-hupparin, koska ne on parhaita bändihuppareita ja mun oma on ollu mua pakosalla Mokkiksen luona jo varmaan vuoden. Miten niin olen taitava jättämään tavaroita jälkeeni? Maarittiakin näin muutamisen viikkoa taakseppäin, vietettiin tasapainoinen kolmen ällän viikonloppu; löllöilyä, läskeilyä ja lenkkeilyä, oli mahtavaa, niinku aina.


Ja sitten se viikon ylimääräinen loma meni pääpainoisesti Espoossa Villen ja kumppaneiden kanssa. Ekana viikonloppuna vedettiin erittäin railakkaat kalsarikännit, tai siis minä vedin. Oli siinä Jerryllä ja Villellä sietämistä, kun ne yritti kattoo Prince of Persiania samalla, kun tää yks känniääliö räkätti täysillä, koska tekstit näkyi neljänä ja leffassa ihan selkeesti vilahtivat sekä Jack Sparrow, että Orlando Bloom... Ehkä saattoi ihmetyttää ja hävettää aamulla kaikki ylenpalttinen fiksuus mutta njääh, kerranhan sitä.


Eka oltiin joka päivä härökavereiden kanssa, mut sit loppuajasta vaan laiskistuttiin ja vietettii päivät kahdesaan syömisen, lässytyksen ja musan merkeissä, kävin vähän lainailee kirjastosta levyjä, kun ei siellä ollu edes telkkarii. Ville vaan höpötti mulle että mun pitää lihoo ja etten saa laihtua koska pömppömahat on söpöjä ja sit se syötti mulle kaikkee paskaa. :( Ilkiö. Mutta sainpahan vihdoin piparitaikinaa pitkällisen ja tuskaisen odotuksen jälkeen. ♥

Tänään oli taas paluu arkeen maailman parhaan viikon jälkeen, semisti masentavaa. Onneks sentään mun mieltä oli täällä lämmittämässä pari eBay-ostosta, joista toinen vaatii vähän ompelukoneella rukkausta ennen esittelyä ja toinen on tässä;


Vanssin pipo sille mun vaaleenpunaselle tupsupipolle kaveriks. Bongasin tmmösen alunperin Inkan blogista ja harkitsin tilaavani Ponkesista yhden, mut sit menin selailee eBayta ja tämmönen käveli vastaan, hintakin jäi postikuluinen 10e halvemmaksi joten ostoskoriin vaan. Inkasta vielä sen verran, että se on tyyliltään ja asenteeltaan ihana ämmä ja rakastan tota blogia.


Tän t-paidan pelastin Noran kirppiskasasta, se pääsee paitapulassa kärsivälle hyvään kotiin.
 

Ja sarjassamme jotain, jota en osaa yhdistää saatikka käyttää, mutta ne oli vaan pakko saada varastoon, koska harvemmin mua miellyttäviä korkkareita tulee vastaan missään. Nää löyty Seppälästä. Ei tuu olee helppoo kävellä noilla, kun on tallustanut aina lättäpohjaisilla kengillä, mut kaipasin nyt vähän vaihtelua tähän mun monen vuoden (kesät ja talvet) Conversejen linjaan. Kun saan joskus oman kämpän, niin kävelen noilla pari viikkoo putkeen ennekö uskaltaudun mihinkään ihmisten ilmoille noi päällä, että vältytään katkenneilta jaloilta ja ruumiilta.

Meikäpojalla olis tässä kuussa synttärit, ja mä aion kinuta, vaatia, vinkua ja kiukuta itselleni vihdoin sen uuden kameran. Tää vanha vetelee nyt ihan tosissaan viimeisiään, on se palvellut varmaan lähemmäs kymmenen vuotta jo, joten eiköhän sen ois aika päästä eläkkeelle. Oli mulla tässä välissä toinenkin rakastaja joku 2-3v sitten, mutta se päätti tehdä itsemurhan hyppäämällä telkkarin päältä lyhyen yhteiselomme jälkeen. Musta tuntuu, että mun epäonninen menneisyys elektroniikkalaitteden kanssa (muutama tuhottu/hävitetty kamera/kännykkä yms.) on saanut mun porukat pidättäytymään kameran ostosta, mut mä lupaisin vahingoista viisastuneena käsitellä sitä uutta vauvaa silkkihansikkain ja kasvattaa sen pumpulissa. Varmasti!