Listen up! I'm phenomenal. And for those of you who don't speak English: blah blah blah blah blah— fuck yeah!— blah blah blah. Thank you.

Mua on nakiteltu parin ihmisen (kiitti Sik & Saara!) toimesta tohon Beautiful Blogger-juttuun, ja voisin sen nyt tähän tehtailla. Pitäs kirjottaa seitsemän ''kiinnostavaa'' faktaa itsestäni ja sit palkita pari (7?) muuta bloggaria, mut koska lähes kaikki on jo tehny tän, niin jätetään palkitseminen nyt välistä.

1. Mun meikit ja suoristusrauta jäi Helsinkiin ja olin sit kolme viikkoo meikkaamatta ja laittamatta tukkaa. Oon aika ylpee itsestäni! Opin ainakin, etten mä kuole, vaikka liikkuisinkin ihmisten ilmoilla ilman sotamaalauksia. Ja tajusin just, etten oo harjannu hiuksiakaan koko tänä aikana, hups.

2. Löysin maailman hauskimman blogin, Sleep Talkin' Man. Oon hajoillu tälle ääneen koko aamun, tsek it aut!

3. Oon ihan kusessa mun laihdutuksen kanssa, kun on tulossa Joulu, mikä tarkottaa sitä, että piparitaikinat ilmestyy kohta kauppojen hyllyille. Oon tosi perso pipareille, mutta sille taikinalle vielä enemmän, vedän helposti paketillisen päivässä. Oon muutenkin kauhee taikinahiiri ja leivon yleensä vaan siks, et saan vetää mahan täyteen taikinaa samalla. :D

4. Mua kiukuttaa, kun tää blogi ei lunasta nimeensä yhtään. Oon kyllä pahemman luokan materialisti ja tavaran hamstraaja, mutta mulla ei oo koskaan rahaa ostella mitään. Eikä varsinkaan nyt kun on mies 400km päässä, niin kaikki hynät tuppaa häviämään matkoihin. Voisin tietysti tehdä miljoona kuola valuu-postausta, mut sit mua kiukuttaa kun kaikki löytää ne kamat ja sit ostaa ne loppuun ja muilla on semmosia mut mulla ei (en ole yhtään vainoharhainen.........).

5. Tää mun punanen tukka ei sit oikeesti ookkaan punanen, vaan tosi tumma pinkki. :( Pitäs ostaa vähän eri sävynen värimössö.

6. Mulla oli nyt viikon syysloma, ja otin koulusta lomaa toisen mokoman ja suunnistan pääkaupunkiseudulle perjantaina. Jeeeeeeeeeee.

7. Mulla on ollu kohta viikon kirppispöytä täynnä pienkokosii nuortenvaatteita ja oon vähän äkäi et kuin huonosti ne on menny kaupaks. Ei ne ees oo mitään superkalliita paria erikoisempaa lukuunottamatta, en ymmärrä missä mättäää. :( Pistän ne sit varmaan Huuto.nettiin, koska haluun todellakin niistä eroon, ne hyväkkäät anastaa mun kaiken kaappitilan!

(8. Osaan nähtävästi vain valittaa.)

Oivoi.

Blogin kirjoitus ei maistu nyt yhtään. Ahdistaa ajatuskin koko jutusta, enkä todellakaan tiedä miksi. Elämässä menee hyvin, koulussa menee hyvin ja kaikki on muutenkin hyvin, mut heti kun ajattelen tehdä raporttia tänne, niin tulee jotenkin outo olo. Ei vaan pysty kirjottamaan mitään. Osittain tiedän mistä se johtuu, oon asettanu itelleni liian kovat paineet tän kirjotuksen suhteen. Haluaisin saada aikaan hauskaa ja erottuvaa tekstiä, en semmosta ''kävin koulussa, menin kotiin''-tyylistä, mikä on just se mimmosta mä tällä hetkellä vaan tunnen pystyväni tuottamaan. Taidan sitten tauota, kun ei tästä lehmää tule tekemälläkään.

Sori murut, ootte kyllä ihania ja teitä on tullut ihan himmmusesti lisää, kiitos. ♥ Palaan linjoille kun ajatus alkaa taas luistaa.

Voi Tinypic minkä menit tekemään!

Apua. Joudun lataamaan kaikki 39490458 kuvaa uudestaa jonku muun sivun kautta? Saattaa _hieman_ kestää palaaminen takasin toimintaan, oon nyt kipeenä enkä ala tekemään mitään suuroperaatiota tässä. Graah.

Turha postaus t: hyvin kiukustunut bloggari.

Money loves to travel, money never lies.

Mjaahihhi, voisin ehkä tekstiä riepotella tänne bloginkin puolelle joskus. Täällä kirjoittaa nyt siis eräs erittäin onnellinen tyttö ja syitä tähän omituisen tuntemukseen voisin ehkä muutaman listatakkin.

1) Mulla on ihana ukki, joka sponsoroi mua taas pitkästä aikaa, tästä seuraa se että

2) mä lähden Helsinkiin torstaina jossa mua odottaa ..

3) Kingdom Heartsiin koukuttunut ja minut näin leskeksi jättänyt _punatukkainen_ miehenrutale me värjättiin samana päivänä salaa toisiltamme punaset hiukset ja tullaan näyttämään tosi lamelta pariskunnalta, hahahaa. 

4) pääsen pitkästä aikaa myös näkemään Meriä, tiedossa luultavasti perinteeksi muodostunut tukan värjyy ja tukasta puheenollen 

5) vietettiin Mokkiksen kanssa taas yksi mukava viikonloppu ja se nainen kuritti mun hamppupehkoa, hyvästi ylikasvaneille suipakkeille.

Toi lista alko vasta tossa vaiheessa tuntua tyhmältä idealta, mutta jos nyt vielä vähän pidennän tätä mun happy momenttia, nimittäin kävin ostamassa muutaman uuden tuikitarpeellisen kosmetiikkatuotteen tehden samalla loistavan sijoituksen pelikoneeseen, sain ulos 10e ja vältin samalla rankkasateen. Koulukin on taas alkanut maistua vähemmän puulta, jaksan jopa kuunnella tunneilla. Musta vaan tuntuu, että tällä koulunkäynnin maistuvuudella on jotain tekemistä sen kanssa, että ollaan tässä oltu aika paljon koneella.. Köhköh.

Ainut tässä pari päivää sitten satunut tapaturma on, että Vanu onnistui purasemaan mua huulen sisäpuolelta aika kipeästi. Pentu kiinni huulessa, ylähampaat mun suussa, tuskaa ja vielä lisää tuskaa, kun lävistyskoru jäi kiinni sen hampaaseen ja seuraavaksi suu täynnä verta. Olin ihan varma, että lävistys repes, muttei onneksi kuitenkaan. Suussa on nyt kyllä valtavan kaunis mustelma sekä repeämä siinä, mihin hammas osui ja se oli eilen varsin kipeä, tänään ei enää niinkään. Kaikkea sitä.

Meillä on silti varmasti maailman suloisin ihmissyöjä.

Mulla oli varmasti 101 kirjottamisen arvoista asiaa mielessä, mut aina kun mä istun ja alan naputtaa, niin ne kaikki ajatukset valuu lähimmästä ikkunasta ulos, ikävää. Mut oon pitkään miettiny nyt tästä yhdestä asiasta sanovani jotain ja koska rakastan selitellä itseäni niin mikäs siinä sitten. Ootte varmaan ehkä huomannu, että tää mun blogi tosiaan koostuu suurimmaksi osaksi mun naamasta ja asialle on tuskin tulossa muutosta. Musta ihmisten pärstäphotojen katselu on aina ollut vaan jotenkin mielenkiintoista, rakastan kuvia näteistä ja söpöistä kasvoista ja yleensä tapitan tämmösiä otoksia silmät tirrillä ja etsin kasvonpiirteitä, joita haluaisin itse omistaa. Kai niiden kuvien kyttäys vie mut mun mielestä lähemmäks niiden piirteiden omistamista tai jotain, makes no sense. Pistän paljon naamakuvia, koska tykkään itekkin blogeista, joissa kirjoittajan kasvot vilahtavat usein ja (itseni) kuvaileminen kameralla on hyvä ajanviete. Enkä kiellä, etteikö onnistuneet kuvat nostattais itsetuntoa.

Tästä mun naamapalvonnasta vielä, että teen sitä ihan muutenkin. Tutkailen kavereiden ja muiden kasvoja (eli tapitan ahdistavasti silmät möllöllä niin, että vaikutan hurmaavasti kyttäävältä psykopaatilta), teen havaintoja ja painan mieleen yksityiskohtia. Ja mitä enemmän katon jotain kasvoja, niin sitä enemmän mä löydän niistä kauniita asioita. Kasvot vaan on jotenkin kiehtovia.