Maanantai.

 Ihana kamala maanantai. Ois muuten ollu ihan paras, mutta kun muiden kiukut vähän lannisti. Heräsin aamu seitsemältä pirteä kuin peipponen, töissä olin iloinen ja ahkera, vaikka sainkin kiukuttelua osakseni. Sitten menin Kampin Kicksiin mielessäni valkoinen luomiväri, lähdin 16e(!!) luomivärin, kulmakynän, ihanan tuoksuisen deodorantin ja kosteusvoiteen kanssa, mikä paljastuikin kotona vartalokuorinnaksi. Ja olin 40e köyhempi, hupsis. Sain vaan niin hyvää asiakaspalvelua, että oli oikein kiva ostella. Löydettiin mulle jopa ehkä sopivan vaalea meikkivoidekkin, hinta tosin oli yli 20e, joten ei budjetti antanut periksi. Paremmalla ajalla, rahalla ja meikittömällä naamalla pitää mennä sitten kunnolla testaamaan.

Pipo - BikBok, takki - Sheinside (saatu), Converset - kirpputori.

Postistakin löytyi paketti, jonka piti olla jo lähteny takaisin perjantaina. Luckyy!

Oli päivässä ripaus maanantaita mukana; S-market on lopettanut myymästä yhtä aikaa kahta tuotetta, jotka ovat olleet viimeisen vuoden aikana suurkulutuksessa; Herbinan syväpuhdistava shampoo ja Blå Bandin täysjyvä Carbonara. Jumankerpele siis! En tiedä minne sitä pitäs noiden perässä lähtee, K, Lidli eikä Alepa niitä tarjoa ja kaikki isommat marketit (varsinkin rakkaus-Prismat) on täällä Helsingissä jotenkin kaukana/piilossa. Varkaudessa kun ne ovat koko kaupungin keskus.. Rukoilen ruokajumalia, että Carbonaraa löytyy vielä jostain. Ei ois eka kerta, kun mun lemppareita lakattais myymästä. Muistaako kukaan kyseisen merkin valmiskastiketta (Carbonaraa ja ihan taivaallista sellaista) taikka Pirkan juustokakkua? No minä muistan ja minä haluan ne takaisin piste t. ikuinen katkeruus. En voi muuten uskoa, että kirjotan taas näin pitkää ranttausta ruuasta.. Karpolla on asiaa.

Perus perseenkaivuu-pose.

Sain Patrickin pikaiselle Itis-kierrokselle kanssani. Silmissäni näin jonkun täydellisen viininpunaisen vaatekappaleen ja mustan pipon. Löysin vain sen mustan pipon, Bikbokista. Ja viininpunaiset Dr. Denimit jäivät odottamaan hyllyyn palkkapäivää. En muuten ihmettele sitä hehkutusta, ihan käsituntumallakin ne pöksyt tuntuivat taivaallisilta.

Question what the TV tells you

Marinaa ja Marina and the Diamondsia. Siitä on minun syksy tehty. Teen mitä parhaiten osaan; valitan. Vähän vain. Joskus saa.

En oo noin kahteen vuoteen käyttänyt housuja ollenkaan. En halua vaan myöntää itselleni, etten tuu luultavasti ikinä mahtumaan mun vanhoihin farkkuihin. Mutta en halua ostaa uusiakaan, koska on jotenkin henkisesti vaikeaa ottaa se sopiva koko, joka on viimesimmästä housujen ostosta kasvanu kahdella-kolmella numerolla. Koska sehän olis luovuttamista, hyväksyisin pullareidet ja löllöpyllyn jos annan niille paikan mun vaatekaapissa. Joten käytän legginssejä ja sukkahousuja varmaan hautaan asti, tai ainakin siihen kun muhun saa joku taottua innon liikkumiseen.

Paituli on Sheinsiden sponssaama, ja sen voi halutessaan kotiuttaa täältä. Siitä en aio valittaa, koska se on kiva.

Pakollinen lärvi. Nykyään mun tukka on mintunvihreä, otsatukka alta oranssikeltainen ja juurikasvu platina. Sinisestä seuraava jatkumo on aina blondi. Ja aina yhtä huonoin tuloksin. Haluaisin vaan joksikin aikaa tukan, jolle ei tarviis tehdä mitään. Ja kiitos viisastelijat, mutta mun naamalla ei rokata kaljua lookkia.

Eipä siinä sitten. Vähän on huono mieli eikä asiaa irtoa. Meen tekemään lohtupastaa.

TV taught me how to feel, now real life has no appeal.

Blogi oli piilossa ja pakosalla, koska luovutin viimein omien ulkoasusähläilyjen kanssa ja annoin hommat jonkun osaavamman käsiin. Onneksi löytyy talosta taitava koodari, joka loihti hetkessä jotain mahtavaa. Viimeinkin ulkoasu, joka on ihan yksityiskohtia myöten hyvä. Kiitos Elina!

Oli tossa taas tukkaprokkis. Väri pysyi sentään samana, vähän päivitin sitä ja hommasin uudet pidennykset. Nyt mulla on päässä enemmän karvaa kuin ikinä, ja se tuntuu hyvältä. Näyttää kanssa. Viel kun saan tilattua vähän lissee mustaa ni sitten on bueno. Vaaleeta voisin hitusen asetella enemmän mukaan.

Muuta mullistavuuksia ei ole tapahtunut. Syksy painaa päälle, vuodenaikana ja tuntemuksina. Vuodenaikana se on ihana, mutta muut kaupanpäälliset voisin luovuttaa pois. Jatkuvaa epäonnistumista, sotkemista ja motivaation puutetta yhtään mihinkään. Tuntuu, että elämä junnaa vaan paikoillaan. Samaa sontaa vaan uudestaan sinne tuulettimeen ni hyvä tulee.

Yksi juttu on saletti, oon kotireissun tarpeessa. Syksyllä ei oo mikään niin ollut kohdillaan, kun lenkkeily keskellä metsää. Sitä mä varmaan nytkin kaipaan katalysaattoriksi, mutta ei täältä vaan irtoa samanlaista hiljaista melankoliaa. Kaikki on liian äänekästä ja hektistä. Kaipaan myös porukoita ja koiria kovasti. Kotiruokaa ehdottomasti. Äitin makaronilaatikko on parasta.

No mutta, jos se nyt siitä masistelusta sitten. Teetä nassuun, niin olokin piristyy huomattavasti. Edessä on kuitenkin kaikkea kivaa; X ja Y, synttäreitä, Halloweeniä, veronpalautuksia, joulu ja uusi vuosi. Uuden koneen hankinta? Tammikuussa voi tuntua tyhjältä, ellen sitten satu keksimään jotain uutta hypetettävää siihen mennessä. Enköhän.

Hyvää syksyn alkua, blogiväki!

Uteliaisuus taas sallittu.

Oon huomannu, että taas syksyn mittaan alkaa tää kysymyspostausbuumi leviämään blogeissa kulovalkean tavoin. Miksipä sitä turhaan itsekkään valtavirtaa vastustamaan?

Eli saa taas olla vähän kyylä. Haaveilen, että vastaisin osaan jopa videon muodossa, jos siis saan hankittua erillisen webbikameran lähiaikoina. Tästä läppärin omasta ei nääs oo mihinkään. Uusi läppäri on myöskin hankintalistalla, mutta syystä tai toisesta hankintaa on siirretty sinne synttäreiden paikkeille.