The North will never forget

Hola hombres! Täällä kirjoittaa iloinen kesälomalainen. Jätin suosiolla muut tappelemaan parhaista kesälomakuukausista keskenään ja päätin pitää loman näin aikaisessa vaiheessa. Tää sopikin loistavasti yhteen muiden suunnitelmien kanssa. Huomenna kimpsut ja kampsut kasaan, perjantaina lähtö. Suuntana Jyväskylä viikonlopuksi ja loput kaksi viikkoa vietämme Varkaudessa. Pääsin viimeksi reissaamaan talvella, joten oli jo aikakin!

Tänään tapahtui jotain historiallista; kaivoin pölyyntyneen kameran piilostaan ja napsin sillä muutamat räpsyt. Oli outoa, oon kyllä totaalisen juurtunut kännykkään ja etukameran helppouteen. Mutta huomattavasti parempaa kuvaahan kameralla kuitenkin saa. On vähän tuo postailu jäänyt, kun ei löydy muuta noitten kännykkäkuvien lisäksi.

Gina Tricotista kotiin raahattu paituli pääsi neitsytmatkalleen. Mun pukeutuminen on koostunut lähinnä mustista ja harmaista, joten oli ihan tervetullut lisä. Uusia housuja en ole vieläkään ajatunut ostamaan, mutta onneksi on tukisukkahousut ja ääretön mukavuus.

Tukassa on tapahtunut pieniä muutoksia, mutta väriä en oo vaihtanut kymmeneen viikkoon! Muistan kun kerroin suunnitelmistani (vaaleansinisestä) eteenpäin ja sieltä tuli "et värjää, sä kyllästyt siihen jo viikossa ja sitten valitat seuraavat kaksi". Kyseinen marisija (ihana oot ♥) päätyi kyllästymään tähän tukkaan ennen minua ja yrittää maanitella mua jo vaihtamaan väriä, hah!

Päädyttiin sitten kompromissiin ja värjättiin mun juurikasvu Royal Bluella. Eli sama väri mitä nytkin on päässä, mutta laimenatamattomana. Tehtiin liukuväriefekti, joka on nyt jo suurimmaksi osaksi kulunut pois. Vähän on vielä näkyvissä tummempaa juuressa, näyttää kivalta. En ole värjännyt tukkaa kahteen-kolmeen viikkoon, käyttänyt vain Joicon hopeashampoota tai Colormaskin Silveriä pitämään keltaisuuden poissa. On jumahtanut hyvin sininen tukkaan, taitaa taas olla kivat operoinnit edessä kun tän haluan pois päästäni joskus. Onneksi rakastun tähän väriin joka päivä uudelleen, joten vaalennuksien aika ei ole vielä.

Tein ehkä elämäni suurimman virheen, aloin katsomaan Game of Thronesia. Ihan hirveä sarja. Oon itkenyt jo ties kuinka monen jakson ajan, koska kirjoittaja on selvästi sadisti. Ensiksi se pistää rakastumaan johonkin hahmoon ja kohta se jo tappaa sen ja kourallisen muita hyviä tyyppejä samalla kertaa. Älkää ymmärtäkö väärin, tuo sarja on kaiken sen tuskan arvoinen, mutta niin. Nyyh. Jos alatte joskus katsoa, niin älkää menkö ja kiintykö kehenkään, tuomitsette senkin hahmon tapettavaksi. Omia lemppareita ovat Drogo, Jon Snow, Ned Stark's bastard son (koska pelkkä Jon ei ikinä riitä), Tyrion ja Jaime (yllätystekijöitä, koska inhosin näitä aluksi sydämeni pohjasta) ja Daenerys. Ai hemmetti että viime jakso jäi taas jännään kohtaan, miksi ne tekevät meille näin?? Pelkään pahinta, enkä muuten ala jos se toteutuu.

Uusi perheenjäsen

Mulla on huono tapa juoda teetä läppärini välittömässä läheisyydessä. Oon aina ollut tietoinen, että joskus, jotenkin se teekuppi vielä kipsahtaa siihen koneen päälle. Noh, pari viikkoa sitten niin oikeasti kävi. Kaadoin puolen litran ämpärini suoraan, armotta läppärin näppäimistölle. Menin nykimään virtajohtoa irti samalla, kun Patrick nosti mun teetä valuvan läppärin pöydältä yrittäen pelastaa sen pahimmilta vahingoilta. Seuraavaksi oli edessä avaustalkoot. Minä itkin vieressä lohduttomasti kaikkien mahdollisesti menetettyjen tiedostojen perään, kun Patrick runnoi minun rakasta HP:täni auki. Onneksi hätä ei ollut ihan tämän näköinen; kaikki sisältö välttyi kosteusvaurioilta, mutta näppäimistö otti osumaa. Suurin osa näppäimistä ei toiminut ollenkaan ja välillä kone saattoi aavemaisesti ruveta morsettamaan itsekseen. Näppäimistön nyt olisi voinut vaikka hankkia irtonaisena, mutta nyt oli isompien päätöksien aika. Halusin päästää 3v vanhan, aikoinaan 400e maksaneen läppärivanhukseni lepoon. Tilalle joku uusi vetreä vempele, jolla pystyisi vaikkapa pyörittämään Sims kolmosta. Ei olleet kovin suuret vaatimukset tuon vanhimmaisen jälkeen, se kun meinasi pökertyä jo pelkästä Tumblrin selaamisesta.

Gigantin sivut auki. Haussa oli halpa peliläppäri (Skyrimia ja muita sen Simssin lisäksi ajatellen) ja löysinkin varteenotettavan yksilön. Ainut miinus huonosta akun kestosta. En tosin voi matkapahoinvointini takia käyttää mitään laitteita/lukea matkustaessa, joten minulle se ei tulisi olemaan ongelma. Oisin paljon halvemmalla päässyt pöytäkoneen kanssa, mutta kannettavuus oli reissaamista varten elinehto. Ei ollut saatavilla tätä mistään pk-seudun liikkeistä, mutta onneksi saatiin tilattua se muualta. Kävin varaamassa sen tiistaina ja sain sunnuntaina viestin, että kone olisi noudettavissa. Olin sopivasti Itiksessä samaan aikaan, mutta tarvittavat paperit olivat tietysti kotona. Heräsin tänään (eilen, oikeastaan) hieman aikaisemmin ja kipitin hakemassa sen ennen töitä.

Kaunokaisen nimi on Lenovo IdeaPad Y510p ja speksit riittävät (ainakin toistaiseksi) vaativampiinkin peleihin. Kone on hiljainen kuin mikä, ja Photoshop aukeaa sekunneissa. Tältäkö se tuntuu omistaa toimiva kone? Aivan mahtavuutta!

Ainoana kompastuskiveksenä meinasi toimia käyttis, Windows 8 on hirvein mitä tietokone sisällään voisi kantaa. Ja aivan helekutan vaikea poistaa, kaiken muun hyvän lisäksi. Onneksi Patrick on näppärä mies, päivän se vei mutta nyt pyöritän tässä tuttua ja turvallista Windows seiskaa. En voisi millään muotoa olla tyytyväisempi. Toivotaan, että tämä vaikuttaisi positiivisesti myös bloggaukseen, eipähän ainakaan tarvitse pelätä ylikuumenemista jos käyttää Photarin lisäksi nettiä yhtäaikaa.

Ryhtiliike

Kuten muissa someissani onkin jo tullut esille, värjäsin tukkani vaaleansiniseksi. Tai jäänsininen sen piti olla, mutta keltaisuus hieman paistaa läpi tehden väristä monivivahteisen. Joskus se näyttää siniseltä, joskus vihreältä. Samapa tuo, väri on silti mitä hellyyttävin. 

Tämän saavutin hopeoimalla pidennykset ja oman tukan Joicon hopeashampoolla ja Stagazerin Royal Bluella. Valitsin nyt käyttää Stargazerin sinisiä Crazyn sijaan, koska niissä tuntuu olevan hitusen parempi/kirkaampi pigmentti. Miksasin ihan pienen määrän Royalia hoitsikkaan (XZ Omena) niin, että väri oli vähän tummempi vaaleansininen ja iskin vasta pestyyn, hoitoaineettomaan ja kuivaan tukkaan n. tunniksi. Jouduin värjäämään oman tukan vielä toiseen kertaan, koska olin huolimaton ensimmäisellä ja väri jäi varsinkin juurista laikukkaaksi. Juuret kannattaa muutenkin pastellisävyjen kanssa värjätä asteen tummemmalla väriseoksella, koska mulla vain kerran vaalennuksen alla ollut tukka tuppaa jäämään käsiteltyjä latvoja vaaleammaksi.

Hellyyttävä Patrick, nukahti mun T-Rex-tyyny sylissä eräänä iltana. Hassu. Pinkin paidan nakistin Cybershopin aleista. Kun alet tippuivat 60%, niin ei jää syytä pihtailla. Ale-valikoiman voitte käydä katsastamassa liikkeiden lisäksi myös täältä, KLIK!

Hihhihhii, mulla on ollut huono (s)onni mustien seperenkaiden kanssa; joko oon tuhonnut kaikki saamani, tai sitten oon tilannut mustan sijasta hopeita. Oon niin pitkään halunnut käyttää mustia koruja nassussa ja nyt vihdoin taas pystyn. Meille tuli Cyberiin 3,2mm mustia koruja vaan 10mm halkaisijalla! Kun yleensä noiden paksumpien renkaiden halkaisijat on sitä luokkaa, että ne ylettävät suuhun asti. Ja mikä parasta, ne mokomat aukesivatkin ilman pihtejä! Tarvitseeko edes sanoa, että rohmusin heti kuormasta itselleni yhden. Siinä se nyt killuu ja näyttää kivalta.

Ei niin mitään selityksiä, kunhan kameroin uudella tukalla minkä ehdin. Vois muuten hankkia uudet työkengät, nämä ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Uudet kaunokaiset kotiutuivat Kiinasta (Ebay). Tomy Takara on ehdottomasti mun lemppari leluntekijä, joka ikinen noista on viimeistä yksityiskohtaa (tassuanturoita) myöten kauniisti muotoiltu ja maalattu. Palloilin tämän setin ja sen perussetin välillä, mutta päädyin tilamaan nämä erikoisemmat Eeveelutionit. Rakastan näitä kyllä niin paljon, että pakko varmaan hankkia ne toisetkin.. 

Miksei meillä muuten Suomessa enää myydä Pokemon-figuureja? Tai jos myydään, niin ne on niitä mälsiä onttoja. Nään vieläkin unia lapsuudesta, kun silloisen Eka-Marketin leluosastolla oli varattu kokonainen seinämä pelkille Pokemon-figuureille. Nyt tämän haavemaan löytää enää vain Japanista ja Amerikoista. Katkeruus.

Hiusten haalennus syväpuhdistavalla shampoolla

Voi blogi, lempilapsukaiseni on jäänyt vähälle huomiolle. Aika iskeä taas perinteiset kännykkäkuvat, mutta tällä kertaa hyvällä syyllä. Hävitin patterien laturin, en voi siis herätellä kameraa talvikoomasta. Palkkapäivänä tärkeysjärjestyksessä meni edelle mm. tämä toppi. Money well spent.

Uups, sivuraiteille. Postauksen pääjuttu (sanan kaikissa merkityksissä) oli kuitenkin minun kuontalo ja sen värin morfautuminen taas uusiin ulottuvuuksiin. Joku saattaa muistaa mun kerran jos toisenkin maininneen hiusten kasvatusprojektista, joka on ollut meneillään ja lukuisia vuosia. Projekti ottaa aina takapakkia kun päätän kyllästyä hiuksieni silloiseen väriin ja haluan siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Mutta eipä tällä kertaa, hahaa!

Kerrankin harjoitin minulle tuntematonta taiteenlajia; kärsivällisyyttä. Olen jo puoli vuotta varjellut hiuksiani koko pään vaalennukselta ja vaalennuspesuilta. Tukka on vihdoin päässyt kasvamaan ja en tätä saavutusta halunnut hukkaan heittää. Joten minä istuin. Syväpuhdistava päässä. Monta tuntia, jokainen päivä. Päämääränä vaaleat hiukset, jotka olisivat seuraavalle värille otolliset.

Syväputsarina toimi loistavaksi ja halvaksi (n. 3e) todetty Herbinan syväpuhdistava shampoo, joita ainakin Prismoista saa. Vaihtelevasti Ass-Marketeista. Muita syväputsareita en ole kokeillut, joten niiden tehoista en tiedä. Levitin shampoota kuivaan tukkaan reilussa määrin ja lisäsin lopuksi pirskauksen vettä, jotta sain shampoodelin vaahtoamaan ja leviämään paremmin koko päähän. Tukka elmukelmun alle ja odottelemaaan. Vietä muutama tunti koneella. Kannattaa poispesun jälkeen varautua hyvin puhtaaseen ja kuivaan kuontaloon ja taistella kuivuutta vastaan jollain megakosteuttavalla hoitoaineella. Prosessin voi toistaa päivittäin ja niin monesti kuin tarvis.

Ensimmäisen pesun jälkeen, vertauskohtana pidennykset. Unohdin kelmutuksen, joten vaikutus ei ollut niin suuri. Seuraavassa kuvassa näkyy selkeää edistystä; hieman oranssihtavaa blondiahan siellä näyttäisi esiintyvän.

Seuraavat vaiheet auringonlaskupäänä. Latvat luovuttivat väriä paremmin, johtuen varmaankin huonommasta kunnosta. Päälaelta ei meinannut väri irrota kunnolla.

Noin 1-1,5viikkoa pesuja takana oranssiuskin alkoi vihdon väistyä. Päälaella ja takaraivossa oli vieläkin havaittavissa pientä vaaleanpunaisuutta, mutta aika hyvin väri kuitenkin lähti. Pohja seuraavalle värillle oli valmis!

Syväpuuhdistuskikka toimii kaikkein parhaiten suoravärien kanssa. Ihan kaikkea jumipigmenttiä tämä ei haalista, mutta saattaa säästää teidät useammalta vaalennuspesulta/vaalennukselta. Joidenkin helposti kuluvien kestovärien ja sävytteidenkin suhteen voi auttaa (esim. mustasta tummanruskeaan, kestopunaisen haalistus jne.). Omalle värille tämä ei tee mitään, eli vaalennuksena tämä ei käy. Pakko selventää, koska jengi Askissa jo luuli tämän olevan joku ihmekikka, jolla päääsee mistä vaan väristä eroon. Tämä vaikuttaa samoihin väreihin, mitä shampookin ajan myötä haalistaa. Syväputsarilla se vaan on paljon nopeampaa.