En jaksa ajatella näin pitkälle.

Sain vihdoin muutettua! Tosin muuton valmiudesta voidaan olla montaa eri mieltä, kun katsoo noita lattiaa valtaavia tuhansia muovipusseja ja miljoonia pieniä tavaroita, joita ei ole vielä sijoitettu paikoilleen. Pääsia kuiten on, että kaikki kamat ja marsut löytyvät taas samojen neljän seinän sisältä.

Muutossa kertyi kivasti mustelmia.

Itsehän en ole pistänyt muuten tikkuakaan ristiin näiden tavaroiden sijoittelussa, vaan Elina on hoitanut sen puolen, kun olen erehtynyt lähtemään töihin. Parempaa kotivaimoa saa hakea, se kun nykyään lähestulkoon asuu täällä kanssani. Tiskaa, ja leipoi lettujakin. Hauskaa, miten paitoja ja peppuja meistä on lyhyessä ajassa tullut. En valita, ihana on nainen ja jokainen koti kaipaa omaa pientä Elinaa.

Piipahdin Halloweenin kunniaksi töissä Pikachu-kigurumissa. Keräsin junassa vähän kieroja katseita, mutta ainakin asu oli mukava lölliä. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken pois töistä, kun jälkitaudit iski tuhannen salaman voimin päälle.

Niin, olisitte nähneet mut keskiviikkona, kun surkeana menin tarkistamaan tilini senttitilanteen töiden jälkeen ja tajusin että hei, palkkahan sinne on siunautunut!

Ja eihän sitä voi jättää tilille kuumottelemaan, vaan kaikki pitää tuhlata hetinyt, että voin sitten loppukuun taas kärsiä rahattomuudesta. Kävin ostamassa aivan järkyttävän määrän ruokaa, leivänpaahtimen (sweet jeesus olen rakastunut), kaikkea tarpeellista nuhaa vastaan, uudet pidennykset (Cybershopin 50cm hiusnauhaa vaaleana) ja hiusten kasvua tehostavia Evonia-pillereitä.

Ovatko nuo hevosmuurahaisen kokoiset ja lannan hajuiset napit nyt sitten huuhaata vai ei, niin eiköhän se selviä. Ainakin Tony niitä minulle suositteli ja mun köyhä ruokavalio (makaronia, nuudeleita, pastaa..) tuskin edesauttaa mun hiusten ja kynsien hyvinvointia. Raportoin sitten myöhemmin, eiköhän siinä muutama kuukausi mene, ennenkuin eroa voi edes huomata.

Vanhat pidennykset olivat ottaneet vähän osumaa, joten pätkäsin osasta puolet pois ja liitin noihin uusiin pidennyksiin, jotka sitten liukuvärjäsin. Aevan helkutin ihanat!

Toimin nykyään yleisenä majoituscenterinä ja nautin siitä kovin. Keskiviikkona pidettiin Tonyn, Elinan, Hennan ja läskimässyjen voimin elokuvailta, kun töllö pyöritti iltasella kiitettävän määrän kauhurainoja. Totesin, ettei mun mielenterveys kestä tuollaisia pätkiä yhtään. Olen vähän turhan hyvä nimittäin eläytymään siihen uhrien avuttomaan fiilikseen ja jokaisen leffan jälkeen halusin vaan käpertyä nurkkaan nyyhkimään ja keinumaan. Huh. Taidankin tästälähin kiertää mokomat kaukaa ja tyytyä tapittamaan vaan söpöjä, isosilmäisiä, piirrettyjä poikia.

Olen aina sosiaalisesti yhtä läsnä (koneella) ja edustava. Taustapeelona toimii Tony.

Perjantaina teimme Elinan kanssa jotain historiallista ja vietimme vapaaehtoisesti alkoholitonta koti-iltaa. Erittäin harvinaista meiltä. Ollaan oltu kaksi viikkoa putkeen kipeänä ja lauantaina oli Halloween-bileet tiedossa, niin ei haluttu riskeerata hyviä fiiliksiä räkäyskällä ja krapulalla. Plus ehdittiin kerrankin valmistautua kiireettömästi, kierrettiin vain muutama pakollinen paikka läpi ja lähdettiin kotiin syömään.

Tein pari löytöä Hakaniemen Fidasta; ruskihuivin ja talvitakin. Talvitakista olin hyvin iloinen, itse olen nirsona kiertänyt kaikki tämän hetken pitkät roskasäkit kaukaa, ne tuppaavat nimittäin syömään niitä vähäisiäkin senttimetrejä, joita minulle on suotu. Ei tuokaan nyt lyhyimmästä päästä ole, mutta jäätymiskuoleman partaalla ei auta nirsoilla.

Ostin myös viime viikolla Seppälästä taas yhden pipon lisää kokoelmiini. Tiedän, se on ihana.

Blahblah, tekee ihan sikana mieli ohuita pipareita, mutta ei vaan jaksa liikkua noutamaan niitä. Elina pistää tossa jotain kanaruokaa tulille ja marsut huutaa yhtä lujaa mun mahan kanssa. Kivaa olla kotona.

Kolmen tonnin bileet lähestyy, siistiä!