Hyvää syntymättömyyskaljaa mullee, sullee!

Tämä kyseinen ja kyseenalainen otsikko on vanhan ja viisaan Riku-ystäväni suusta joskus putkahtanut. Monesti peräkkäin. Ärsyttävän tarttuvalla sävelellä. Siispä mikäs sen sopivampi biisi soida päässä juuri tänään.

Meikäläiselle turahtaa tänään 21 ikävuotta housuun. Kohta nekin (housut) vaihtuvat jo vaippoihin ja jalat tehdään tarpeettomiksi rollaattorilla. Tai ainakin siltä tuntuu. Oikeasti ei edes oo pukkaamassa hirveetä ikäriisiä, en näytä mielestäni vanhenneelta. Toki näin unta, tai pikemminkin painajaista siitä, että saavutettuani ihanat kullankeltaiset kutrit vedin ne vahingossa ruskeaksi. Alitajunta sieltä puskee ajatusta rauhoittumisesta päälle selkeästi. En muuten varmana.

Tänään olen kuitenkin harmittavan rauhallinen ja vietän ajankohtaisimman juhlapäivän dataamalla yksin isäni kellarissa. Juu, lähdin Varkauteen juhlistamaan.

Tässä kuva minusta istumassa junassa todistusaineistoksi. Vaivaantunut ilmeeni kun.. tajusin istuvani lastenvaunussaja mukulat kirkuvat tuhannen desibelin voimalla.

Oi, iki-ihana Varkaus. Tuolla kuolleilla kaduilla käppäillessä sitä tajuaa, kuinka kovasti tätä kaikkea hiljaisuutta ja rauhaa minun vanha homssuinen sieluni kaipaakaan. Ihana hymyillä itsekseen ja lipsyncata keskellä katua ilman minkäänlaista häiriötä. Voi myös rauhassa näyttää vähän rölliltä, eikä tarvii olla mikään viimesen päälle laitettu stadibööna. Vaikka satuinkin sitä olemaan.

Isi lahjoitti minulle rahaa, ja kävin heti heittemässä satasia kaduille. H&M joutui tyhjennyskohteeksi, kuten Seppäläkin. Rupattelin mukavan fellow kassaneidin kanssa tästä, että on se jännä miten stadista ei ikinä tunnu löytyvän mitään vaatteita, vaikka yrittämällä yrittäisi. Mutta sitten tepastelet jonnekkin Varkauden H&M:lle ja hupsista, sinne meni 60e. Tasan, koska tein hyvän ihmisen teon ja lahjoitin 20snt hyväntekeväisyyteen. Tällä voi taas kehuskella sitten taas vuosia eteenpäin. 

Seppälästäkin löytyi mekko. Mekkoja mekkoja, fb-päivitystäni lainaten; elämä on juhla. En enää osaa ostaa mitään perusvaatteita, vaan kärrään kotiin aina vain läjäpäin toistaan pienempiä ja tiukempia mustia baarimekkoja. Jumankekka nyt, ei sitä talvea niillä pärjää.

Ostin myös vihdoin elämäni ensimmäisen huultenrajauskynä, joka ainakin melkein mätsää mun huulipunaan. Oli pakko heti testata. Ompa ihmeellinen keksintö, huulten tasainen punaaminen helpottui x349585. Miksi en ole ennen älynnyt ostaa?

Koska kaikki häppeninki on huomenna, niin tänään olen koko illan teidän muiden kamarimaakareiden ilona täällä. Piristäkää mua vaikka kivoin kysymyksin mun Formspringissä, oon siellä aikaansaavempi vastaaja, kuin Bloggerissa. Toki täälläkin saa turinoida, en valita!