You are the piece of me I wish I didn't need.

Greetings earth people! Uudesta vuodesta innostumisesta huolimatta olen taas vajonnut jonnekkin masennuksen ja epätoivon kaivoon ja mun energiat on töiden jälkeen ihan finito. En jaksa enää laittautua, saatikka ottaa kuvia entiseen malliin, eikä ajatus kirjoittelemisesta ole nostattanut yhtään positiivisia ajatuksia pintaan. Työssä käynnin ohella olen asuttanut meillä kodittomia (Elina-vaimo oli Espanjan auringon alla ja olo tuntui yksinäiseltä), bilettänyt (mm. Maman 80-luvun bileet, jotka ei tuota ihanaa vuosikymmentä olleet musiikillisesti nähneet, eivätkä muutenkaan) ja tehnyt tätä ikuiselta tuntuvaa muuttoa. Viime viikonloppuna suunnistin lyhyehkölle seikkailulle Varkauteen, koska porukat lupasivat minut muuttaa ja käyttää Ikeassa, jonne upposikin pelkästään minulta 100e.. Nyt mun huoneessa on siis vihdoin kalustus ja valot, jotka saavat sen tuntumaan jo asuttavalta. Pienet, mutta tärkeät sisustusjutut (esim. matot, verhot ja miljoonat koristetyynyt) huutavat vielä poissaoloaan, joten kämppäpostausta tuskin ennen näiden ilmestymistä on tulossa.

Tilasin noin niinkuin itselleni joululahjaksi huutonetistä kivan tuhannen Pokémon-kortin erän, joten yhteensä näitä minulta löytyy nyt reilut 3000. Noista korteista olen jo kansioon yli puolet sijoittanut (monen tunnin homma) ja joukossa oli ~330 korttia, jotka minulta jo löytyivät. Ei mikään paha suoritus siis! Sain _vihdoin_ ensimmäisen Lugia-korttini, sitä riemun määrää, kun siihen ensimmäisenä koko kasasta iskin silmäni. Toisen generaation korteista minulta nyt siis puuttuvat pelkästääm Crobat ja Suicune. Huudan ne vaikka yksitellen Ebaysta kohta, kunhan vaan saan tuonkin kokoelman vihdoin aukottomaksi.

Tässä ainut hyvä kuva minusta pitkään aikaan. Käväisin näkemässä pitkästä aikaa Meemua ja muita hörhöliinejä kotibilleiden merkeissä, oli hyvin muksua! Tän värin kanssa joudun jatkuvasti taistelemaan, kun oma tukka menee aina pidennyksiä sinisemmäksi. Tässä kuvassa sitä nyt ei huomaa, mutta murr. Tänään olis kuitenkin oman juurikasvun aika saada kyytiä ja heitän sitten turkoosin värin sekaan yhden purkillisen Tropical Greeniä, josko se sitten tois mukavan vihreän lisän. Oon harvinaisen ylpeä tän hetkisestä hiusten värikierron hitaudesta, kun oon viihtyny tässä turkoosissa jonkun kuukauden! Ens kuun palkasta oon jo kyllä tilaamassa uusia pidennyksiä mahdollinen värin vaihto mielessäni, mutta niidenkin tilaamisessa ja saapumisessa menee melkein kuukauden päivät, ei tässä mikään kiire ole. Sitä ennen ajattelin vähän piristää tätä tukkaa raidoilla, jotka on onneksi helppo näpertää noista jäljelle jääneistä hiusnauhoista.

Edellinen pikakuulumis-postaus jätti selityksen varaan tän mun innostuksen septumin venyttämisestä. Innostus ei ollut kovin uusi tai extempore, mutta sitä on pidätellyt pelko (aiheellinen sellainen) hajusta ja immeisten (myös minun) negatiivinen suhtautuminen isoihin sonnikoruihin. Mutta halut ottivat vallan viimein ja pistin tilausta Crazylle menemään. Ainahan sen saa takaisin pieneksi, jos alkaa vituttaa.

Lähtötilanne oli 1,6mm (vasen), etenin siitä tammikuun ensimmäinen päivä tuohon 2mm (keskellä) ja saavutin tänään tuon 2,5mm (oikealla), kun ei tuosta kakkosesta edes mitään venymistä huomannut. Tossa alhaalla esimerkkinä 2mm venäri, joita käytän tässä venyttämisessä apuna ennen tuon bcr-korun laittamista. On huomattavasti helpompi venyttää eka tuolla, jossa päät ovat ohuemmat, kuin että suoraan runnoisi tuon valmiin korun nenukkiin. Täytyy kyllä myöntää, että jos septumin otto oli ihan hirveätä tuskaa, niin tämä on varmaan ollut neljä kertaa pahempaa. Ihan tajuttoman hirveän kipeätä tehnyt venytystyö ja seuraavat kaksi viikkoakin ovat olleet semmosta nenä palaa-tuskaa ja koko naaman alueelle säteilevää kipua. Tälläkin hetkellä tekisi mieli vaan taltalla nakuttaa koko nenä irti, että pääsisi tästä jomotuksesta. Ja silti pistän palkkiksena tilaukseen 3mm ja 3,2mm korut, hulluja nämä ihmiset.. Täytyy nyt katsoa sen kolmosen saavuttua, että heitänkö siihen, vai haluanko pitää tämän 2,5mm paksuisen.

Tämä biisi soi nytkin repeatilla, löysin taas jotain hyvää ja kulutan sen viikossa loppuun aivan sietämättömällä toistolla.