10.12.2013

Ikävä viikonloppu

Lähiaikoina on tuntunut menevän kovin huonosti. Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta pään sisällä on sellaista masentavaa oloa hyrräämässä. Voisin nukkua kaikki päivät ja kaikennäköinen aikaansaaminen on ihan mahdotonta. Kun asiat menee huonosti, niin ne menee sitten kerralla. 


Hyviä ruoholaitumia rakkaalle pikku-ukolle. 

Yksi neljästä marsustani, 2,5-vuotias Sirius löytyi eräänä päivänä kovin huonokuntoisena häkistään ja eikä aikaakaan, niin henki oli hyljännyt sen pikkuruisen ruumiin. Poika oli huomaamatta laihtunut olemattomiin, ja eläinten tapaan piti sen viimeiseen asti itsellään, ettei näyttäisi mitään heikkouden merkkejä. Syykin oli helposti huomattavissa ja korjattavissa, jos marsun muuttuneen olemuksen olisi huomannut aijemmin. Hampaat olivat kasvaneet vinoon ja toinen alahammas oli kasvattanut pitkän piikin itsestään, joka sitten oli kipeä syödessä ja lopulta esti sen kokonaan. Tuntuupa typerältä ja huonolta marsun omistajalta, kun ei aikaisemmin voinut huomata jotain noin ilmiselvää. Olen elänyt eläinteni kanssa pilvilinnoissa tähän asti, aikaisemmat marsut elivät 7- ja 8-vuotiaiksi ilman sen suurempia ongelmia, mitä nyt toinen sokeutui, mutta eipä se Huldan menoa estänyt. Jotenkin siinä sitten tulee sokeaksi sille, miten kaikkea voi kuitenkin sattua, ja että omia elukoitaan pitää pitää tarkkaan silmällä. 

Toiset katastrofin ainekset olivat kasassa, kun oman surun lisäksi Siriuksen elämänkumppani ja arkkivihollinen, Duff, otti kaverinsa kuoleman tuoman yksinäisyyden hyvin raskaasti. Ennen niin iloinen ja vilkas kiljupete kyhjötti nyt yksin ja surullisena nurkassa ja välillä purki stressiään ruokakuppia narskuttamalla (tapa, jota ei koskaan ennen ollut ilmennyt). Ainut aika milloin tyyppi innostui oli, kun heilautti ruokapussia, mutta siihen se jäikin. Oli aika selvä peli, että jos Duff joutuisi olemaan yksin pitempään, masentuisi se kovasti ja saattaisi jopa kuolla yksinäisyyteen.

Vaikka rahatilanne ja aika eivät olleet mitä parhaimmat, piti Duffille hankkia pikimmiten kaveri. Pientä omantunnon kanssa kamppailua joutui käymään, ei tuntunut oikealta korvata Siriusta niin nopeasti uudella tulokkaalla. Kuitenkin jo samana yönä metsästin kuumeisesti uutta marsukaveria netin välityksellä, mutta huonoin tuloksin. Seuraavana päivänä lähdettiin katsomaan Itiksessä, josko sieltä löytyisi joku kiinnostava. Onneksi teddy-marsujen (en vain ole lämmennyt vielä näille lampaille) yltäkylläisyyden keskeltä löytyi yksi hauskan värinen sileäkarvainen poika, jossa oli ripaus sheltietä pyllykarvojen pituudesta päätellen. Kerman värisestä marsusta haaveilleenä tämä ei ollut se ykkösvalinta, mutta Duffin tilannetta ajatellen paras. Poistuttiin liikkeestä uusi vikisijä pahvilootassa.


Poikien tutustuttaminen meni hyvin, Duff piristyi oikein silmissä, kun sai uuden kiusattavan. Päätös hankkia pikimmiten uusi kaveri osoittautui siis hyväksi. Ensimmäisen päivän vikinöiden, ahdistelujen ja alistamisen jälkeen pojat ovat viihtyneet yhdessä hyvin. En ollut muistanut, miten arkoja pienet marsuvaavit ovatkaan. Uutta tulokasta näkee kopan ulkopuolella vain, jos salaatinlehti heilahtaa. Vanhat herrat taas roikkuvat heti toiveikkaina häkin kaltereissa, jos niille erehtyy juttelemaan. Eiköhän tuo pienimmäinenkin pikkuhiljaa opi talon tavoille, uskalti se jo tänään hakea salaattia kädestä n. kymmenen yrityksen jälkeen.

Nimeä ei uudella tyypillä vielä ole. Jotenkin sen pitäisi sopia yhteen muiden kanssa; Duff, Moby ja Hazel. Eli ulkomaalainen, lyhyt ja suht helppo lausua. 

48 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ei ole kaljamahainen, kalju, eikä keltainen.. onneksi! :D

      Poista
  2. Voi ei mikä ihana nappisimmu :__: Itse en ole ennen marsuista kovin kamalasti kiinnostunut, mutta työssäoppiminen eläinkaupassa on muuttanut mielipiteeni jyrkästi. Ne pienet putputtavat marsuvauvat ovat vain niin älyttömän ihania, ehdottomasti seuraava eläinhankintani jahka pääsen omaan asuntoon muuttamaan. Onse niiden sielunelämä vain niin kiehtovaa, putputusta ja salaattien mutustamista 24/7.

    Ja en tiedä miksi, mutta tuo uusi tulokas näyttää omasta mielestäni aivan Carusolta :D Enivei, tuo väritys on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä semmosia otuksia, jotka vie sydämen jos niille antaa tilaisuuden. Se niiden jatkuva ääntely on hellyyttävää. <3

      Mulle tulee mieleen Carusosta joku eksoottinen lintu. :D Tais olla One Piecessä jonkun ankan nimi.. :D:D

      Poista
  3. Uuden marsun turkin väritys on sitä luokkaa että Caramel ja Fudge kuulostaisivat jotenkin älysulosilta nimiltä :D Fudge tosin on melko haastava ääntää ellei sitä lausu suomalaisittain (ja tönkösti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meidän nimenvääntelyillä Caramel > Melli > Mälli. XD

      Poista
  4. voi että, otan osaa pikkuisen kuolemasta. mullakin kuoli mun toinen marsu pari kuukautta sitten ;_;

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä Benny ois tosi ihana nimi :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä liian ihmismäinen. Oon vähän nirso, anteeksi. :D

      Poista
  6. Voi ei, otan kovasti osaa Siriuksen poismenosta :( hyvä valinta kuitenkin hankkia kaveri masentuneelle yksilölle, koska kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa ettäeläimet tosiaan voi kuolla kovaan ikävään alta aikayksikön, valitettavasti :( ja eläimillähän on tapana "salata" huono vointi, koska elää kai jonkunlainen käsitys että heikot yksilöt hylätään laumasta? Vielä kerran osaa ottaen :<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ku tota Duffin menoa näki sillon ja nyt, niin oli parempi päätös näin. On taas oma iloinen ja utelias itsensä. :)

      Joko ne hylätään, tai jos ne on johtaja-asemassa niin ne saatetaan haastaa ja siinä sitten haavoittuu/kuolee tms. Eli ihan luonnollista käytöstä kyllä, tuottaa vaan meille sitten päänvaivaa. :s

      Poista
  7. Huomasin päivämääristä odottaneeni yli vuoden uusia päivityksiä marsublogiin. Onkohan se enää elossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elättelen, että saisin taas jaksamista peliin sen suhteen! On nyt tääkin blogi jäänyt huonolle hoidolle jatkuvan väsyneisyyden ja muun takia, että ei ihme kun siellä puolen on ollut vielä hiljasempaa. :/

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kaverin koiran nimi on Chico, niin tulee jotenkin liikaa mieleen se. :D Hyvä kun tuli kahdesti Coco-ehdotus peräkkäin!

      Poista
  9. Nimi vois olla Suho :3

    VastaaPoista
  10. Otan osaa :(
    Oman marsun menetys oli itselle paha paikka. Syöpä vei mun palleron. Kyllä munkin marsu eli pitkää, 7-vuotiaaksi, mutta silti se olisi voinut olla mun luona vielä vähän pitempään. Ainakaan sen ei tarvinnut kärsiä pitkään, kun lääkäri antoi piikin ja näin pikkuinen vajosi ikuiseen uneen.
    R.I.P - kaikille marsu-taivaaseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina niin ikävä päätös tuo lopettaminen, itsekkin sen kahdesti joutunut tekemään kun marsu mennyt niin huonoon kuntoon. Mutta parempi sille eläimelle kuitenkin. Otan osaa mursusi puolesta myös. <3

      Poista
  11. rip sirius, koita pärjäillä :(

    VastaaPoista
  12. Miten ois Peanut! Ihan on pähkinän värinenki. Sitte söpöstelyvauvvanimenä menis Pekka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hazel saa nyt pähkinäisenä riittää. :D Mutta ois kyllä jotenkin söpö nimi!

      Poista
  13. Voi ei, jaksamisia siulle! :( Hyvä että sait kuitenkin uuen kaverin marsulle

    Itsellänikin on samanlainen show käynnissä, tänään kuoli toinen meidän luppakorvapupuista... Kaveri pitäisi sillekin jossain vaiheessa hankkia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, parempi Duffin kannalta. :)

      Oww. :( Kannattaa hankkia suht nopeassti, ettei totu liikaa yksin oloon.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Frank kyllä on mun nimilistalla eläimille, jonka nimisiä aion joskus hankkia. Mutta tää ei ollu nyt Frank-ainesta. :(

      Poista
  15. Voi ei :( Marsurakasta sydäntäni riipaisee.. Sorrun vieläkin usein kyyneliin omien karvapeppujeni poisnukkumista muistellessani. Mua pidetään varmaan ihan vajukkina, kun vollotan vielä kymmenen vuoden jälkeen jonkun perunankokoisen papuaivon perään, mutta kyllä niihin kiintyy..! :'D Ne on ihmeen persoonallisia, seurallisia ja viihdyttäviä ollakseen niin pieniä. Tsemppiä sulle, tähän vuodenaikaan hajottaa itse kullakin, saati jos kertyy vielä tämmöisiä suruja kelkkaan.. Ja paijaukset kaverinsa menettäneelle ja uudelle tulokkaalle! Ttoivottavasti kaikki sujuu niillä hyvin ja ne saa taistella parhaista kurkun ja porkkanan paloista (kaverilla on aina parempi) keskenään monet vuodet <3 t. kahden karvaperunan mama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ne aivojen pienestä koosta ne eläimet on niiiiin rakkaita kuitenkin, en pidä sinua yhtään pöhkönä! Itsekkin saattaa tulla tippa linssiin, kun muistelen ensimmäisiä mursujani, varsinkin Blackieta joka oli aivan ihana hurmaava sylimussukka. ;___;

      Joo, tuntuu että menee pulkat nuriin joka suunnasta ja lujaa, mutta tästä on matka vaan ylöspäin. Ainakaan positiivinen asennoituminen ei ole ihan kokonaan kadonnut!

      Antaisin paijjaukset vaikka heti, mutta kumpikin vaan juoksee karkuun heti kun tulee tajuaminen, että kädessä ei olekkaan ruokaa.. :D <3

      Poista
  16. voi ei otan osaa ;__; ♥ heho mulle tuli ekana nimistä mieleen gackt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi nimi on aina kuulostanu ihan oksennusrefleksiltä kirjotettuna. XDDDD Anteeksi. <3

      Poista
  17. Meidänkin kissamuori kuoli kolmisen viikkoa sitten ja oli pakko hankkia uusi koska tuo nuorempi neiti vaikutti kuolevan masennukseen ._,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemiä sinulle vanhan kuoleman johdosta ja uuden kanssa. <3

      Poista
  18. Rakastan tollasia eläimenomistajia, heti käydään toimeen, että lemmikillä olisi hyvä olla! Sunlaisia pitäis olla enemmän. :) Millasessa kämpässä nykyään asut, kämppäkavereita ja millanen on sun koulu/työtilanne? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu silti, että jos oisin ollut hyvä omistaja alusta alkaen, ei tätä olisi päässyt käymään kun ihan säännöllisillä tarkastuksilla olis ollu ehkäistävissä. :/

      Asun kolmiossa kaverin kanssa ja käyn töissä. :)

      Poista
  19. Oooootkos 28 päivä töissä? :3

    VastaaPoista
  20. Mulla on ollut kuusi marsua, joista vuoden aikana kuoli lähes kaikki. Ensimmäinen tukehtui, sitten kaksi alkoivat myös kuihtumaan. Marsuissa ei ollut näkyviä syitä kuolemille, ei hampaita, patteja, olivat ihan ok pirteitäkin. Sitten vaan ne kuihtuivat pois. Neljäs jäi mökin ikkunaan kiinni. Alkuillasta kävin vielä antamassa tuoreruoat, seuraavana aamuna se löytyi kuolleena. Noi neljä siis kuolivat kaikki saman vuoden aikana. Kolme kuukautta siitä, kuoli viides marsu. Kuudennen annoin uuteen kotiin, missä oli marsuseuraa ja se on siellä onnellinen.
    Että joo, täällä on tuttu tunne tuo huono marsunomistaja-fiilis...

    Onneksi Duffille löytyi kaveri, ja pojat tulevat toimeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei! :( Ihan hirveä tuuri ollu noiden kanssa, en voi uskoa ja veti ihan sanattomaksi kun niin paha mieli sun puolesta. :( Pärjäile ja älä turhaan parjaa itseäsi tuolla!

      Jep, en voisi olla onnellisempi sen puolesta. Tuo pieni vähän säälittää, kun se on joutunu tota Duffin pomotusta kestämään aluksi, mutta uskon että meno rauhoittuu kohta.

      Poista
    2. Ja tossa: " Marsuissa ei ollut näkyviä syitä kuolemille, ei hampaita, patteja," piti siis lukea ei hampaiSSA. :D

      Poista
  21. Vastaukset
    1. Tää oli jotenkin hellyyttävä! Oon ihan suklaanarkki ja tuo väritys on kyllä tommonen sukulaatipalleroinen ai että. ;__;

      Olkoon hänen nimensä Fazer. <3

      Poista
  22. Tuli ihan tippa linssiin kun luin postauksesi ja aloin miettimään omaa kuikuttajaani..Mullakin kuoli marsuherra viime kesänä, tai no, se piti lopettaa. Eli 5 vuotta, vaikka olikin koko elämänsä ainokainen. Mahtoi olla erakko koska kasvattajalta haettaessa kyhnötti vain yksin nurkassa eikä ottanut oikeastaan mitään kontaktia muihin. Oli kuitenkin varsin pirteä tapaus ja kiintyi minuun todella paljon..sillä oli niin paha virtsakivi, että sen poistamisen jälkeen se ei enää alkanut syömään, juomaan tai pissaamaan, ja oli varmasti niin stressaantunutkin nukuttamisesta ja eläinlääkärissä käymisestä. Tiedän miltä tuntuu, kun ajattelee lemmikin kuoleman olleen oma syy, sillä marsuni elinikä olisi ollut varmasti pidempi, jos virtsakiven olisi vain huomannut aikaisemmin ja ruokavaliota olisi muutettu..oli aivan kamalaa pidellä pikkuista sylissä kun eläinlääkäri oli pistänyt viimeisen piikin ja Viljami nukkui pois:( marsusi eli varmasti hyvän ja onnellisen elämän, eikä sinun kannata syyttää itseäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, ja otan osaa kuikuttajasi puolesta. <3 Itsekkin itkin kuin pikkuvauva edellisten marsujen lopetustilanteessa, ne vaan näytti niin suloisilta ja rauhallisilta, ihan kuin oisivat vaan nukkumassa. ;__;

      Poista

Mina puhu suomi.

I also understand english so don't be shy.