Lovely lads

Mokkis rantautu tänne perjantaina puoli viis ja mä menin urheesti sitä naista vastaan linikka-asemalle samalla kun lunta tuli kuin Esterin perseestä.

Ois pitäny ottaa siitä matkasta semmoset before ja after kuvat, olin kyllä niin upee ilmestys kun onnistuttiin rymyämään Mokan kanssa meille takas. Myös Nora liitty seuraan ja sit se auttokin mua (ylläripylläri) koodaamaan mua tätä blogia, eli toisin sanoen meitsi istu vieres kiinnostuneena ja fiksuna kun kampela kun se nainen sankarillisesti uhmas jääräpäisiä HTML-hirviöitä ja sai kun saikin tähän blogiin väriä (mikä ei ollukkaan jälkeenpäin ajatellen ihan niin ylivoimaista, jos olis ollut ees pienet perustiedot koodaamisesta, senkin pinkero laiskaperse). Kiitos ja kumarrus Noralle. Tosin tää tekstiosio näyttää nyt vielä vähän ahtaammalta, mut enköhän mä sitä saa sitten itte paranneltua sen oikean bannerin tullessa.

Meidän perjantai-ilta meniki sitten kälätellessä, datatessa ja mursuttaessa. Lopuksi ahtauduttiin seuraavan päivän puolella nukkumaan tohon meidän ei niin monen ihmisen nukkumiseen tarkoitettuun sohvaan. Tuskin on tarpeen edes sanoa, että sateenkaarimaihin tuudittiin sitten aika ahtaissa tunnelmissa, enkä mä ainakaan niin hyvin nukkunu. Pomppasinkin ylös jo tunnin muita aikasemmin ja konetin.

Heräämisen ja suihkun jälkeen kampaajaksi opiskeleva Mokkis joutu pääsi saksimaan tätä mun ylikasvanutta piisamirottaa. Viimeks sitä olikin ehostettu muodon puolesta viimeks elokuussa, joten se oli päässy jo vähän lörpsähtämään ja kasvamaan muodostaan mun ja Merin urheista paranteluyrityksistä huolimatta. Luotto Mokoon tukka-asiassa oli suuri, koska me kummatkin eletään tällä reuhka on elämä-periaatteella ja mä oon todellakin tyytyväinen lopputulokseen. Onhan sillä naisella itselläänkin maailman ihanin karvakypärä, niin ei se kovin paljon ojaan voinu mennäkkään.

Pikkuvinkkinä; se vessa ei varmaan ookkaan se esteettisin tukanesittely paikka, mut joo. Kiitokset Mokopöölle. ♥ Pää keveni taas kummasti ja karvoituksen muotoiluun ja tupeeraamiseen ei tarvitse enää niin paljoa väkivaltaa.

Meidän piti lauantaina ottaa kuvia, mut se sitten vähän jäi. Nora lähti iltasella punkkaamaan mummollensa ja mä ja Mokkis jäätiin meille ja meidän kahden todellinen idiotismi pääsi taas valloilleen.

Feattaamassa mm. Mokkis, kuoleva kuvaaja, Sami, kokis ja univaje.

Samin lopullisesta kohtalosta sitten, että se kävi lattialla vielä viidesti tuon jälkeen, sitä viilleltiin ja lopulta se vielä katkes. Syyllistyimme siis törkeään makkararääkkäykseen ja kohta tulee syytteitä postiluukun täydeltä. Raastupa kutsuu.

Jossain vaiheessa yötä päätin sitten survoa ne epäonniset pidennykset vielä päähän ja kuvata ketä muutakaan kuin: minua. ♥

Sunnuntaiaamuna heräsin Mokkiksen jalat mun naamassa, joten se oli mitä maukkain aamu. Potkittiin itseämme persuksille ja laittauduttiin. Norakin eksyi mukaan. Lisätään vielä meidän vammanen huumorintaju, kamerajalusta ja räpsytin, niin saadaan aikaiseksi paljon käkätystä ja älyvapaita kuvia.

Yep, me ollaan maailman tylsimpiä ja vakavimpia kuvattavia. Ja aina jos kaksi oli kunnolla, niin sitten siellä oli vuorotellen yksi riemuidiootti, jonka naamanvääntö vei koko otoksen uskottavuuden, mutta hauskaa oli, ei muulla väliä. 

Viikonloppu oli mitä mukavin ja nyt on taas ihan orpo olo kun molemmat läksi ja täällä datailen ihan yksin. :---( Ja Mokkis vielä vei mun lisäkarvoituksen mennessään, että se saa koulussa nysvätä niiden kimpussa, että se väri saatas niihin tarttumaan. Saan ne sitten takaisin ensi viikolla kun pistäydyn Jyväskylässä hakemassa sen mun penkkariasun sieltä tullista.

Täytyy nyt vielä huomauttaa, että blogilistan ja bloglovinin pitäs pariutua, niin saatais hyvä bloginseuraamismikälienee, kun blogilistalla voi vaihtaa blogin osoitetta, muttei kuvaa ja bloglovinissa toisin päin.

Pitää tässä vielä odottaa, että toi video latautuis Youtubeen, vaikka sormet jo syyhyääkin tolle tekstinjulkaisunappulalle päin.