Lift up the receiver, I'll make you a believer.

Oonko nyt huono vai mitä, jos kieltäydyin ilmasesta viinasta ja jäin ihan tyytyväisenä kotiin parantelemaan tän blogin ulkoasua ja jamittelemaan Personal Jesuksen remixiä? Mitäs sitä elämällä, kun on kone, joka muuten ylikuumenee tälläsillä säillä ennätysvauhtia ja kaatuu viidesti peräkkäin. Ehkä nyt lakkaan todistelemasta mun peräkamarinpoikuutta ja menen asiaan.

Ville asu meillä melkein koko kesäkuun ja musta oli hassua, kuinka hyvin se viihty eräjormana. Ehkä senkin sisällä asuu pieni lande, vakuutuin tästä siinä vaiheessa, kun se sano vahingossa 'rahan' sijasta 'rahhoo'. Ja sälli, jonka viimeseks kuvittelis väritykseltään pinkin ja keltaisen, korilla varustetun mummopyörän selkään, polki mun kanssa kahdesti kaupunkiin ja takaisin (20km edestakas) ja toinen reissuista tapahtui vieläpä erittäin epäinhimillisissä oloissa (+31 astetta ja suora auringonpaiste ♥). Kyllä se vielä joskus lähtee ajelemaan mun kaa traktoreilla timotei huulesta roikkuen ja huudellen kadonnutta Mansikkia.

Yks parhaista huveista kesällä on sisiliskojen bongailu meidän pihalta. Tää neitonen oli tommonen vaatimaton leopardikuvioitu minitynnyri, paksuutta oli mun peukalon verran ja se on paljon se.

Heinäkuun puolella mä lähdin sit vastapainoks pääkaupunkiseudulle tapaamaan Meriä, mun lehtolapsosia ja muita peeloja. Yleensä mun päivät Espoossa koostu siitä, kun Sensei Perse (Ville) opetti Tomppaa ja Rullaa skeittaamaan, kokkiohjelmien töllöttämisestä ja Pokémonien grindauksesta. Tosin sekin ilo loppui lyhyeen, kun GBA päätti patterien loppuneen ilman kunnollista varoitusaikaa ja multa meni monta tuntia tuskaista levutusta täysin hukkaan. Pelin tallentaminenhan on tunnetusti yliarvostettua, enkä ole närkästyneenä koskenut kyseiseen laitteeseen sen jälkeen. Saatana.

Kerrankin otin myös ilon irti auringosta sen pakoilun sijaan (viime kesänä pipo päässä pahimmillakin helteillä), koska en hakenut tällä kertaa hiuksiini kirkasta pinkkiä, vaan hipsteriä vaaleanpunaista. Testasin ekaa kertaa myös sormikiharoita, ja on ihan jees olla lammas. Toinen kerta meni pahasti pieleen, ja mun tukka oli yks klovniafro. Ville nauro joka kerta, kun se erehty kattomaan mua.

Oon kade Rullalle, koska se sai ihan sikamakeen asunnon Espoosta halvalla. Kelpais mullekkin.

Tää ei voi olla mitään muuta, ku lavastettu unikuva Villestä, koska oikeesti se nukkuu suu auki, kuorsaa, kuolaa ja näyttää ihan täyteporsaalta. Muuten se on ihan söpö.

Tässä oli ensimmäinen kuvaryöpäs ja nyt tahtoisinkin kysyä, että ketkä kaksi henkilöä ovat löytäneet blogiini hakusanalla 'kikkeli', ja löysittekö kenties etsimänne?