Why'd you have to get so fucking useless?

Miljoonaa webbikuvaa vaimoseni kanssa, koska ollaan me vaan pirun kuumia ja seksikkäitä. Voisin myös kertoilla väliin viikostamme.

Käytiin kahtena päivänä peräkkäin valloittamassa Itäkeskusta, aikamoisia Itisgettolaisia meistä on siis tullu. Tottakai asiaan kuuluu myös miljoonan tavaran perään kuolaaminen, varsinkin sellaisten, joihin ei oo varaa. Esimerkkinä White Momentin pipot, miksi hemmetissä niistä on tehty niin vastustamattoman näkösiä? Ja mikä on tämä vasta herännyt himoni kenkiin, kun en koskaan ennen tykänny muista kuin Converseista? Nyt haavemaailmassani tallustelen vaikka millaisilla koroilla ja ennenkaikkea _naisellisilla_ popoilla. Ollappa rikas!

Torstaina alfauros suihkusta tullessaan ilmoitti, että huomenna mennään ottamaan ne kauan suunnitellut lävistykset. Jaahas, eikai siinä sitten vastaan pullikoimista. Ollaan aikasemminkin otettu lävistykset samaan aikaan ja se on ihan kätevää, molemmat voi hypettää jostain koko loppupäivän, eikä tarvii vaan kuunnella orjallisesti sen toisen Prinssi-Rohkea-ja-Helvetin-Uljas-puheita. Ja onhan se aika ihquu muutenki, best frie(nd)s 4evör ja silleen. Oli hupasta syödä sit illemmalla pizzaa, molemmilta valu täytteet ja pohjat suunpielistä, kun erehdyttiin aina ottamaan liian isoja haukkuja ja metallit jurras hampeihin kiinni. Loistava ateriavalinta.

Suunnitelmia viikonlopuks oli elämääkin enemmän, esim. valokarnevaalit, leffa ja ulkoilu, mut päädyttiinkin mätimään sisälle mässyinemme tietokoneiden tykö; Meri kiroili Macin epäkäyttäjäystävällisiä kuvanjärjestelyhommeleita Steve Jobsin kunniaks ja mulla laulo Photoshop. Sosiaalisuuden multihuipentuma. Pitkästä aikaa löytyy paljon kuvamatskua, tosin ei mitään kovin taiteellista saatikka sisältörikasta.

Seuraava viikko alkoi sillä, että osallistuin elämäni ensimmäisen kerran asuntoesittelyyn. Ollaan Mervin kanssa suunniteltu suopeeta opiskelijaelämää jonkun kivan, suomuisen ja parrallisen lisko-otuksen kanssa täydellisessä kaksiossa, ja se meille esitelty seinistä rakentunut häkkyrä olis ollu just sitä itseään. No ei tietenkään saatu meidän unelmakämppää, ei nyt niin hyvin mene. Pitäs vaan muistaa olla lannistumatta ja jatkaa ahkerasti etsintöjä. Ja keksii älyttömän syitä, miks joku ottas kaks tän näköstä opiskelijan kutaletta vuokralle.