Ei päättömyyttä ilman hännättömyyttä.

Alkaa tosissaan hiipiä joku ikäkriisi päälle. 23.11 on se kohtalokas päivä, jolloin mittari alkaa vilkuttaa toistakymmentä. Musta tulee vanha. Ja varmasti vielä semmonen nurkkiin kuseksiva Leijonan hajuinen juoppo. Ainut valopilkkuni vuoden vanhenemisessa nimittäin on se, että saa ostettua viinaa. Suunniteltu juttu, pääsen minäkin hukuttamaan rypyt ja murheet pulloon. No ei tosissaan, oon surkee juoja. Oli ihan ok taas viimekskin olla illanistujaisissa se, joka viettää iltansa vessassa oksentaen ja itkien. Missä se vuosien tuoma huhuttu viisaus viipyy?

Hei, tämä postaus koostuu Suvin nappaamista nuudelin mussutuskuvista ja nähtävästi myös mukafilosofisen fiiliksen tuottamasta pienestä ajatusvirrasta, jonka avulla podin ah-niin-kurjaaa-kohtaloani. Lukion filosofiaa lukeneena mun pitäs varmaan heittää tähän jonkun viisaan partamiehen nimi todistukseksi yleissivistyneisyydestäni ja liittää vielä perään jotain lennokasta, kuten ''täältä tullaan''. Kovastihan niistä jauhettiin, mutta yhdenkään hepun nimeä en muista.

Oon jostain dinosauruksien aikakaudelta kotosin, enkä oo vieläkään saavuttanu mitään merkittävää. Mulla ei oo töitä. Ei kämppää. Ei rahaa. Ei koulutusta. No mitäs sitten?

Mulla on peruukki. Viis lisäkiloo viime kuuhun verrattuna. Isommat tissit, kuin koskaan elämäni aikana. Läskikriisi. Hiuskriisi. Iso lasku H&M:ltä. Tarve silmälaseille. Ensimmäinen ikioma kone. Mitäs muuta jännää elämääni kuuluu?

Oon nukkunu huonosti, pyöriny öisin ja nähny painajaisia. Yleisimmin ne koostuu ruuasta, susista ja henkensä heittäneistä mädänneistä kannibaalijyrsijöistä (lapsuuden traumat kuolleista hamstereista + marsuista, Hulda lähti elokuussa ja se toinen vuotta aikasemmin). Ikävöin meidän koiralaumaa ja haluaisin jonkun uuden lemmikin. Marsu olis aika kovaa sana, kaipaan jo sitä heinäpussin rapistelemisen aikaansaamaa kiljumista. Elämäntilanne ei kuitenkaan salli.

Onneks mulla on yks kappale tämmösiä ihan paijailtavia darraviiksillä varustettuja lemmikinkorvikkeita. Viime viikonlopun jälkeen mua jouduttiin hoivaamaan, nyt homma oli toisin päin. Ja se oli niin ryytyny, ettei edes jaksanu heittää vastakommenttia kameran esiin kaivamisesta.

Loppukevennys: elämäni hienoin hetki oli eilen, kun sain kissojen paskapussista naamaani. Kiitos Tomi!