Kiirettä pitää!

Eräänä sunnuntaina tajuttiin, ettei mursmakkaroille olekkaan enää paljoa ruokaa jäljellä. Itikseen tiemme siis kävi, hyvä syy vähän puuteroida nokkaa.

Ensimmäinen päivä pidennysten pois oton jälkeen (niinku tää olis joku tärkeä historiallinen tapahtuma) fiilistelin tyytyväisenä kokonaan omaa tukkaa. Pidennysten kanssa normi pompulakin muuttui lähinnä kidutukseksi, kun aina jostain kiristi joku tupsukka päänahkaa. Ainakin on kevyempi tukka kesäksi, eikä tuo nyt mikään paha ole kun siihen mitättömyyteen ehtii tottua. Toi kuva on harvinainen sinänsä, tykkään laittaa tukkaa kiinni, mut en yleensä tykkää yhdestäkään kuvasta niin. Kamerassa selvästi vikaa, ei mun päässä..

Toppi - H&M, hame - Ebay, Pöllökoru - Gina Tricot.

Hameita, shortseja ja jopa mekkoja(!) on tullut nyt hordettua semmoiset määrät, ettei enää housuissa huvita kulkeakkaan. Sillon, kun aurinko paistattelee meille persposkiaan, niin tekee mieli tehdä sama! Eikun.. Päälle nakkasin uskollisen ja iänikuisen mustan topin ja sen seuraksi jotain uutta, nimittäin tuo metallinen, kultainen hame! Oli muuten vähän random ostos, kiersin weebayta ja siellä iski tajuntaan joku japskimalli kultasessa hameessa. En sitä sit pahemmin miettinyt ja se vähän jäi, pari päivää myöhemmin mulle jotenkin kummasti iski pakollinen tarve ostaa kultanen hame.. Hörm. Noh, ei kyllä kaduta. Paitsi se, ettei tosta ole vielä kunnollista kuvaa, se on nimittäin ihana! Semmonen muhkeaksi ommeltu. Pöllö oli kivan ilkeän saalistajan näköinen niihin kaikkiin söpistipuihin mitä kaikkialta nykyään saa, niin sen nakkasin mukaan tota hamosta aatellen. Normaalisti suosin hopeita metalleja nääs.

Komea harmaa juurikasvu täällä päivää. Mun oikeeta tukanväriä ollaan kyselty, joten ollos hyvä. Pahempaa post-pidennykset-tukkakatastrofia pehmitti vähän se, että vaikka en kovin pumpulisesti ole lettiäni kohdellut, niin on se lisäkkeiden alla päässyt salakavalasti kasvamaan suht infernaalisiin mittoihin! Pisimmät olivat jo paria senttiä vaille pidennysten mittaiset. Näistä kuvista on sen verran aikaa, että tukanväri on jo ehtinyt vaihtumaan kahdesti.. Perus minä. Ensimmäisestä muutoksesta ei ole edes kuvaa, niin syvästi minä niitä inhosin. Uudesta tukkalaitteesta tulee kuvia sitten, kun saan ton kymmenen minuutin päästä (ei tule kiire, eeeeei) alkavan Jykylä-Varkaus-reissun suoritettua kunnialla loppuun ja raapustettua hieman juttua Virosta. Tänään pääsen näkemään Maarittia, huomenna Mokkista ja sen konkkaronkkaa. Whii! Nyt täytyy juosta.