Seuraava pysäkki: Humala.

Tämä täti kävi pyöräyttämässä oikein hassunhauskan reissun Viron puolella vaimoni Merin kanssa. Innostuttiin reissusta, kun katsottiin sellaisten reissujen hintoja, joissa tuli pakettina risteilyt ja yö hotellissa. Siellä oli semmoinen mukava paketti, 35e per lärvi arkipäivinä. Ajateltiin ottaa se, mutta odotettiin liikaa ja jouduttiin ottamaan 56e pakettiratkaisu. Tosin eipä tuo hintakaan pilviä hivo. Asutimme suht satamoiden läheisyydessä kurkkivaa Hotel Metropolia, ei mikään kermaperseiden paikka, mutta kelpasi meille mainiosti.

Kuudelta maanantaiaamulla ylös ja terminaaliin. Heräämisestä teki mielenkiintoista se, että päätimme lähteä suht pienellä varoitusajalla, varattiin matkat kahdeksalta illalla ja tajuttiin, että 12 tunnin päästä pitäisi nokottaa jo laivassa. Sitä ennen piti siivota, pakata ja värjätä mun tukka ja leikata randomisti pidennyksien seasta löytyneet randomit blondit jatkot muotoon, oh shiiiiiet. (Ihmettelin, miks ihmeessä mulla edes on blondit klipsit, mut myöhemmin tajusin niiden olevan sitä puolimuovista erää..) Unta tuli kolmen maissa, ja koko yö meni myöhästymispainajaisiin heräillen. Tarvitseeko sitä mainita, että lähtöselvityksessä nähtiin kaksi oikein pirteätä kasvoa. Laivaan, vessan pöydän päälle istumaan ja naamaan maalia sekä karvaa (karvaa myös päähän). Oltiin hyvä näky, kun suoristettiin toistemme hiukset keskellä yleistä käytävää. Mitäs eivät laita vessaan pistorasioita, keketsu sentään. Vähän ylihinnoteltua katkarapuleipää naamaan ja ihmettelemään aaltoja, siinähän se laivamatka menikin ryytyessä.

Varmaan ainoa kuva Virosta, jossa ei näy kummankaan matkustajan lärvi.. 

Tuolla keskustassa me suurimmaks osaks oltiinki.

Ensimmäisen päivän suunnitelmat; shoppailua perseet ruvella. Sopivasti unohdin kameran muistikortin koneeseen kiinni, jouduin siis ostamaan paikan päältä uuden, jotta saatiin ikuistettua lärvimme jokaisessa kadunkulmassa (viis esim. siitä nätistä Vanhasta kaupungista..). Onnistuin jotenkin myös terrorisoimaan kamerailuani paskomalla patterilaturin, onneksi pattereita saa melkeen mistä vaan. Laturiparka näyttää kyllä suhteellisen brutaalilta, ja yritin kovasti niitä possun nenän tukkeita taivutella takaisin alkuperäiseen muotoon, mutta ei nää mulle siunautuneet koppakuoriaisen hauikset paljoo auttaneet.

Pipo - Gina Tricot, Takki - One Way, toppi - H&M, farkkuleggarit - H&M, Converset - Thaimaa, laukku - H&M.

Tässä "oikea" asukuva..

Ja tässä se todellisuus.

Kierreltiin perus Viru keskukset sun muut lähellä olevat puljut, jonka jälkeen päätettiin lähte metsästämään New Yorkeria Rocco Al Maren-kauppakeskuksesta. Missattiin se ilmainen bussi sinne, jouduttiin kysymään erään hotellin respasta ohjeita ja matkustamaan jonnekkin hevonkuuseen sähköbussilla. Olipa muuten aikamoinen elämys matkustustavaksi! Sen lisäksi, että bussista pääsi enemmän epäilyttävää rutinaa kuin laki sallii, irtosi kesken reissun myös sähköjohto ja matka tyssäsi siksi aikaa, että kuski sai sen laitettua takaisin. Ehdin vielä ennen matkaa ihmetellä, miksei meiltä löydy töpselibusseja. Yksi matka riitti ja toivon, ettei meille ikinä tule niitä! Myös käytännön säännöt olivat aluksi hieman hukassa, eikä kumpikaan ymmärtänyt, että niissä bussilipuissa ole aikaa, vaan ne ovat kertakäyttöisiä. Ja ne kuuluu leimata ennen bussiin lössähtämistä. Ei tommosia nyt voi tietää, onneksi tarkastajat eivät tulleet ja tehneet terrori-iskua lompakkoon.

Iloinen turisti. Obvious extensions are obvious!

Ja tässä taas sitä naamakuvien todellisempaa puolta, sekä todiste matkakumppanin olemassaolosta.

Lumikki ja Damnnigganainen.

Viru keskus oli jo kuluttanut mahaan pientä Carbonara-pastan mentävää lovea, ja ennen kiertelyä käytiin täyttämässä vatsamme Da Vinchissä. Ruoka oli pienoinen pettymys, kokilla oli hieman runsas suolan käyttö, eikä koko annos maistunutkaan muulta. Epätyydyttävä pastakokemus siis. Onneksi New Yorker osoittautui kivaksi putiikiksi. Olin ehkä hieman pettynyt, että Viro on kovaa vauhtia saavuttamassa samaa hintatasoa vaatteissa Suomen kanssa. En saanut roudata täyttä matkalaukillista halpoja rättejä kotiin, muutavia muksuja yksilöitä kylläkin. Tää postaus on kuitenkin omistettu JEEULKOMAATWHOO-hypelle, joten koltut tiskiin myöhemmin.

Mutta sitten se Prisma. Ja ne hinnat! Tuhlasin siellä ihan järkyttävän summan rahaa verrattuna siihen, mihin olin varautunut. Mutta kun, ei se edes ollut tuhlausta eikö nii..

Mun Prisma-saldo kaikessa komeudessaan. Laskeskeltiin Merin kanssa karkeasti, että kotimaahan verrattuna säästin tässä noin saturaisen verran. Viisi vaalennusta, viisi mustaa väriä (hiusvärejä ei tällaisten himovärjäreiden taloudessa voi _koskaan_ olla liikaa), shampoo, hoitoaine, hopeahoitsikka, energiajuomaa, hiuslakka, kaksi graffitilakkaa, dödö, hiuksiin jätettävä hoitsikka pidennyksiä varten, ripsari, valkoinen kajaali, kymmenen Chewitsiä ja kaksi Menthosia. Arvatkaa paljonko makso?

(Kuvittele tähän kohtaan kuva kuitista, jossa pojottaa loppusumma: 60e.)

Halleluja! Voisin muuttaa tonne. Hiusvärit 2e/paketti, ripsari sen normaalin 18e:n sijaan 11e ja kaikki muutkin oli ihan hirvittävän halpoja. Saako Chewictshshrttejä vielä muuten Suomesta? Noita maiskutellessa totesin, että niitä vois syödä useemminkin.

Shoppailureissu lähestyi loppumaan, ja nälkä vaani massussa. Lähimarketista muutamat Breezerit ja Smirkut tulevia hotellihiprakoita varten ja eikun etsimään ruokapaikkaa. Meri suitsutti mua, kun haaveilin jo toisesta pasta-ateriasta. Läskeydestä viis, Vapiaanoon tiemme kävi siis. Paikka mun makuun, sai valita jopa pastalajikkeen itse! Vedin perus Carbonarat (ai tapojeni orja, ai yksipuolinen ruokavalio) ja vatsa kiitti. Vaaka myös. Jossain vaiheessa roudattiin osat ostoksista hotellille ja tarkistettiin netistä, että löytyskö H&M:ää. Ei löytynyt, mutta joku vihjasi Bershkasta, kauppa jostain Ginan ja Hooämmän välimaastosta. Patikkareissulla Vapianosta hotellille törmäsimme siihen kauppaan puolivahingossa. Kello näytti jo yhtätoista, eli se pulju meni sitten seuraavan päivän mennään-listalle.

Reissussa rähjääntyy!

Niin, siis tosissaan rähjääntyy.

Hotellilla vedimme perus Breezer-kännit feat. Disney- ja Glee-mussiikit ja jätimme karaokebileet alakerran eläkeläisille. Auringon sarastaessa oli muuten iloista porukkaa (HUONOLLA) aamupallala. Onneksi itse nukuin kuin kuollut kani, hieman tuota univelkaa viime yöltä nääs.

Seuraavana päivänä oli lähtö laivaan jo ennen neljää, se tiesi pikaista visiittiä Bershkassa (rakastuin) ja kaupungilla, jonka jälkeen kipitettiin hiki hatussa SuperAlkoon, kuitenkin vielä Mere keskuksen kautta. Siellä keskuksessa on muuten maailman ahdistavimmat myyjät, tämmösenä jurona suomalaisena teki mieli hypätä ikkunasta jo heti ensimmäisen "mitä sinä etsi, katso katso täällä laukku kenkä paita lompakko katso hieno tunika"-lausahduksien jälkeen. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi, kun en jääny kuuntelemaan niiden hienoja myyntipuheita, vaan tylysti livistin heti, kun joku sai suunsa auki. Siihen ne taitaa kyllä luottaakkin, ovelat hermannit.

KAIKKI UUDET KUTEET PÄÄLLE SAMAAN AIKAAN!!!one

Takki - Seppälä, paita - Ebay, Hame - New Yorker, laukku - joku random putiikki.

SuperAlko oli superhalpaa rakkautta. Laukut painoivat muutenkin jo kuin pienet valaan rannalla, miettikää sitten ton pyörähdyksen jälkeen meitä pieniä. Mulla humpsahti sinne suunnitellun 40e:n sijaan 120e, köh köh hupsista keikkaa..

24 Breezeriä, kaksi isoa pulloa Smirkkua, neljä viinapulloa, Mokkikselle lahjaksi Salmaria, Villelle kartsa röökiä ja lava. Kuusi pulloa viinaa ja yksi tolppa Breezereitä ja Smirkkua jäi nyt kyllä vielä ostamatta, kai näillä määrillä kuitenkin pärjää sinne seuraavaan reissuun asti.. Vihdoinkin mulla on omat viinakärryt (oon niin kiitollinen sille, joka keksi ne, koska alkoholi painaa), joilla voin sitten vanhana ja kärttyisenä vierittää Virosta mua korkeamman tornin pilkkahintaisia lavoja. Oli pakko ottaa taksi SuperAlkosta laivaan, ei oltais muuten edes ehditty lähtöselvitykseen. Aikataulut ei kussu alussa, niin jotain täyty mennä pieleen lopussa.

Laivamatka oli aika väsynyt ja lepposa, vedin mummujen kanssa kilpaa rahaa pelikoneista (voitin melkein 50e ja houkutin puoleeni likaisia katseita, jee) ja leikin hyvää tytärtä, eli kävin hakemassa mun voittorahoilla mutsille äitienpäivälahjaks Tobleronen. Saatoin myös vähän itkeskellä reissuun uponnutta rahamäärää, loppukuu mennäänkin sitten nuudelikuurilla. Onneksi tajuttiin vielä hommata laivalta autokyyti Merille, ei oltais todellakaan selvitty hengissä noiden nesteiden kanssa. Mutta oon ikuisesti katkera meidän kyytipojalle, se nimittäin rikko mun viinakärryjen mustekalan. Farewell, rakas ystäväni. Pitää ennen ens matkaa käydä ostamassa jostain uusia. Mennään kai Viroon taas joulukuussa (minä huimien 36e:n veronpalautusteni turvin..) ja siitä tulee muuten mahtireissu, kun on vähän pidempi varotusaika säästämiselle.