Lähdettiin ajelemaan porukalla minä, poikaystävä ja kaksi kaveria viettämään Juhannusta mökille. Takakontti oli perinteitä kunnioittaen täynnä kaljaa ja muita viinaksia. Matka meni hyvin, kuunneltiin musiikkia ja jauhettiin paskaa. Jossain vaiheessa käännyttiin sitten hiekkatielle. Kuski oli tuoreen ajokortin omistaja, mutta on ajanut aina ihan vastuullisesti ja vaikka kärsinkin autokammosta (varsinkin uusien kuskien kanssa), mutta ton kanssa ei koskaan oo ollut pelkoo pyllyssä. Eli ihan luottavaisin mielin mentiin.
Siinä näkyy sutimiset.
Jossain vaiheessa edessä oli tiukempi mutka ja vauhti meni jossain 45-50km paikkeilla. Vastaan tuli auto. Kuski sen huomatessaan yritti tehdä enemmän tilaa toiselle autolle. Oikaisu vei kuitenkin liian vahvasti tien oikealle puolelle ja siinä kohtaa oja oli syvä ja jyrkkä. Kun eturengas osui ojan puolelle tuli semmonen fiilis, että nyt mennään. Ilmassa taisi taisi kuulua muutama "oh shit oh shit" lausahdus, mutta muuten oli aika hiljaista. Ensiksi auto meni oikealle kyljelleen ja siitä se pyörähti vielä katolleen. Pyörähdys oli sen verran hidas, että muistan kerenneeni toivoa, että ei mennä katolleen.
Seuraava muistikuva koko jutusta oli se, kun tajusin roikkuvani turvavyöstä penkistä, josta oli tullut kulman vaihtuessa katto. Ensimmäinen paniikkifiilis iski, tuli tunne, että entä jos ovet on jumiutuneet ja ei päästä autosta pois. Napsautin turvavyön irti ja mätkähdin alas.. En muista missä vaiheessa tajusin varmistaa, että muutkin ovat kunnossa. Pääsin autosta kuitenkin ensimmäisenä ja vaivatta ulos. Muut kömpivät perässä aikalailla hämmentynein naamoin.
Vastaan tullut auto pysähtyi ja kuului säikähtänyt kysymys, että ollaanko kunnossa. Seuraava äänähdys oli tarjous avusta. Samanlaisia kysymyksiä esittivät n. 20 muuta 60min odotuksen aikana pysähtynyttä ihmistä. Oli kiva huomata yleensä niin jurojen suomalaisten luotettavuus onnettomuustilanteissa. Yksi motoristi yritti jopa auttaa meitä pyöräyttämään autoa takaisin oikein päin, mutta eihän se nyt mihinkään liikkunut.
Mukava motoristisetä!
Kun oltiin päivitelty tilannetta tarpeeksi (ääneen: "holy shit, mitä vittua, kuin siistiä, ihan ku elokuvissa" ja facebookkiin tietty) niin tuli hätä kaljoista. Niistäkin kaikki selvisivät hengissä ja luonnollinen jatkumo oli korkata jokaiselle yksi samalla, kun tuijoteltiin tien pientareelta autoa ja käytiin kaivamassa omia kamojanne takakontista ja levinneenä kattolattialta. Ja kuvaamassa tapausta jokaisesta kulmasta. Siinä sitten odoteltiin n. tunti, ennen kuin yksi päämäärämökin isännistä ehti meitä paikalle hakemaan. Yritettiin käydä tapahtunutta läpi, mutta kaikkien muistikuvat olivat vähän hämärät. Harmiteltiin, ettei tapaus tullut videolle. Se ois ollu hienoo matskua se.
Onnettomuudesta selvitttiin kuitenkin aika tuurilla. ainoastaan yksi sai naarmuja jalkaansa pudottuaan tuulilasin päälle. Homman pelastuksena toimi turvavyöt, jotka olivat kiinni kaikilla. En enää ikinä aliarvioi turvavöiden pelastavuutta. Siinä kun auto pyörii, niin ei sillä hetkellä saa mistään pidettyä kiinni. Tai edes tajua yrittää. Mutta vyöt pitivät auton mukana ja paikallaan, kukaan ei edes lyönyt päätänsä. Onnea oli matkassa onneksi roimasti ja vauhti ei ollut kova. Loppupeleissä todettiin, että olipa aika siistiä oikeastaan, ens vuonna kuulemma uudestaan.. Ehkä ei. Toinen hyvä juttu oli se, kun koko porukka oltiin kuskia myöten ihan täysin rauhallisia. Kukaan ei huutanut eikä panikoinut turhaan, niin jäi ihan hyvä olo kuitenkin. Vaikutettiin varmasti puolihulluilta, koska naurettiin jo siinä vaiheessa, kun ryömittiin autosta ekana ulos.
Juhannus jatkui normaalisti ja hyvissä merkeissä. Ruokaa riitti ja viina virtasi. Huonoilta vitseiltä ei säästytty. Heräsin ensimmäisenä yönä onnettomuudesta pienessä paniikissa, aivot oli alkaneet pyörittelemään mahdollisuutta sisäisestä verenvuodosta ja muusta mukavasta. Siinä sitten neljän aikaan tein ainoan järkevän teon; rupesin googlaamaan. Olin ollut jo pari edellistä päivää kuumeessa ja naisten vaivatkin olivat päällä (paras hetki onnettomuudelle). Oireita lukiessa rupesi naurattamaan, kun yksi kolmasosa oli kuumeoireita (päänsärky, kipu jne), seuraava menkkaoireita (verta virtsassa) ja kolmas kännin aiheuttamia (puheen epäselvyys), että siinähän sitten diagnosoit. Onneksi Paddi siinä kovasti selitteli mulle, kuinka järjetön pelko tuo nyt oli ja vihdoin sain nukahdettua. Tommosen kokemuksen jälkeen on taas yllättävän kivaa olla hengissä.
