Voisin tässä vähän höpäjätä suhteestani kauneuteen sun muuhun, eli tunkea oman lusikkani tähän luonnolisuus vs. feikkeys-soppaan.
Ei oo varmaan vaikeeta arvata, kumpaan joukkueeseen pelaan; tykkään shokkiväreistä, mustasta ja valkoisesta, pitkistä, isoista ja kerrostetuista hiuksista, hiustenpidennyksistä, peruukeista, lävisyksistä, venytyksistä, tatuoinneista, tummasta silmämeikistä, lokinpaskoista, tekoripsistä, pitkistä ja paksuista paakkuripsistä, suurentavista värillisistä piilareista, vaaleasta/valkoisesta nukkeihosta, punaisista ja vaaleanpunaisista poskista, punaisista huulista ja isoista tisseistä.
Myös kauneusleikkaukset, rasvaimut ja silikonit on musta ok. Voisin itekkin harkita ainakin yhtä operaatiota jos olis joskus paljon ylimäärästä hynätsyä. Ainut feikkiyteen yhdistettävä asia, jonka tähän keksin nyt ja joka ei oo mun mieleen on tekorusketus tai rusketus ylipäänsä. Mutta jos itse tykkää papuilla, niin siitä vaan paputtamaan.
Luonnollisuus? Yliarvostettua. No ehkä ei, mutta luonnollinen lookki ei saa mun päätä kääntymään. Ellei sitten omista jotenkin erikoisen kivoja kasvonpiirteitä (ja pisamia, rakastan pisamia). Musta on ihana inspiroitua ja katella kuvia näteistä ja erikoisista naikkosista. Ne täyttää mun Tumblurinkin.
Ja vaikka en jaksakkaan innostua ripsiväri-puuterili-linjasta, en silti koe tarvetta heittää kellekkään, että näyttäsit mun silmään paljon paremmalta jos sulla olis enemmän meikkiä. Toisin vaan tuntuu olevan näillä naturalli-intoilijoilla, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja jaksavat varmasti huomauttaa, jos et heidän ihanteitaan noudata. Ja jos feikkeiys yhdistetään pinnallisuuteen, niin ovatko ne arvostelijat ja tuomitsijat sitten yhtään sen parempia? Kaikkeen sitä elämänsä jaksaakin tuhlata.
Kuulemma munkin pitäs ottaa raudat pois, värjätä hiukset ruskeeks ja suosia max. kolmee tuotetta ulkonäköni kohentamiseen, että kelpaisin. Aika turhaa tulla sanomaan tollasia asioita, mun kauneusihanne on tämä. Ja oon ollu tämmönen niin pitkään, että mut voi laskee jo menetetyks tapaukses. Katotaan sitten 5-10 vuoden päästä uudestaan.
Myönnän olevani ainakin sen verran pinnallinen, että kulutan mieluusti aikaa ulkonäön parissa. Parhaimpina päivinä istuskelen tyytyväisenä peilin ääressä ja meikaan/laitan tukkaa pari tuntia. Tykkään myös mun ja Merin päivän mittasista kampaamosessioista, joita varmaan aletaan harrastamaan taas useemmin kun asutaan nyt lähekkäin. Laittautuminen on hauska tapa kuluttaa aikaa, mutta laiskimpina päivinä saatan mennä ilman mitään. Ei siihen kuole, jos lähikauppa pääsee ihailemaan mun meikitöntä olemusta ja kylähullun kuteita. Mut sillon kun laittaudun, haluan niiden mun naamasuttujen sitten myös näkyvän.
Näissä jutuissa, kuten missään muussakaan, ei voi tehdä kaikkien mielestä oikein. Aina on joku, jonka persusta nirhasee. Siks kannattaakin unohtaa se kaikkien miellyttäminen ja olla sen näkönen kun itse tahtoo, eikä passaa turhaan murehtia ja vatvoa muiden sanomisia.
