I've been outside wearing my device, I came back in wearing the same device as you.

Tässä oliskin tarjolla tämmöstä pienenpientä postausta tavaroista, joihin olen saanut suollettua uskomattoman paljon rahaa tässä parin kuukauden aikana. Ensiksi piti tehdä juttu ihan kaikesta ostetusta, mutta se olis semmonen kirahvin mittanen kirjotus, että tyydyn selittämään ummet ja lammet vain uusista elektronikkajutuista.

No se luuri. Vaikka tuli huonoakin palautetta kuultua tästä mallista, niin mulle se on ton vanhan jälkeen silti kuin toiselta planeetalta. Ensimmäinen kosketukseni sormitekniikkavempeleisiin. Ja oon kyllä tykännyt. Vaikka aika kovissa uutuuden lumoissa oonkin, niin oon huomannu tossa sitä huhuttua viivettä, kun kännyllä kestää hetki tajuta siirtyä uuteen paikkaan. Koen sen kuitenkin jotenkin hurmaavana - kännykkäni on yhtä hidas ja vajaaälyinen kuin omistajansakin.

Jouduin muuten jonottamaan tätä mötkyä tunnin, vaikka kauppaan astellessani tiesin tasan tarkaan mitä haluan. Kiitos vaan paljon Gigantti ja raha-ahneet myyjät, joista kaikki huitelivat jossain telkka- ja tietsikkaosastoilla isojen provikoiden toivossa, vaikka puhelinten kimpussa oli tukuttain apua kaipaavia ihmisiä. Olin odotuksen jälkeen kuin pyllyyn pistetty karhu ja osoitin mieltäni kieltäytymällä mukaan kaupattavista lisäjutuista, kun halvempaa hintaa ja nopeampaa palvelua on tarjolla jopa Ebayssa. Sieltä siis etsin söötin silikonikuoren luurini turvaksi.

Vilun tekniikkavempeleet 2010-luvulle osa 2; mp-soitin. 1gb:n jälkeen 4 moista mittayksikköä tuntuu aivan mahdottomalta täyttää. Siis mitä - saanko oikeasti kaikki lempibiisini koottua yhteen soittimeen samaan aikaan? Käsittämätöntä! Hinta/ulkonäkösuhde oli hyvä, varmaan suurin kriteerini taas koko laitteelle..

Eikä siinä vielä kaikki! Vanhan paskan Babylissinikin jouduin korvaamaan uudella, paremmalla OBH Nordicalla, kun baby baby baby oooh jäi vahingossa Varkauteen. Mikä tragedia tämä olikaan.. Ton raudan kuvauksessa mut sai innostumaan kelluvat levyt ja ja automaattinen virrankatkaisu (!!). Babyssa semmonen oli, mutta saatoin ehkä kerran jättää Merin OBH:n päälle koko viikonlopuksi.. Nätit on mustat makkarat muovimatossa, onneks ei sentään kämppä palanut. Turvallinen vanhustekniikka on selkeesti omiaan mulle.

Ja Merin kohtalokas OBH se nimenomaan oli, joka sai mut tutkailemaan tätä kyseistä merkkiä. Kaksi kemmaista Babyshittiä (toinen hajosi mystisesti, toinen vain lakkasi olemasta hellävarainen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen) kokeneena oli selvästi aika kokeilla jotain muuta. Mertsan OBH:n nappuloiden sijoittelu ja levyjen yhteensopivuus (tai yhteensopimattomuus, toisinsanoen rauta välillä vinotti jostain kohtaa, eivätkä levyt napsahtaneet kiinni ollenkaan) olivat aivan karvaisesta alapäästä, onneksi tuotekehitystä on tapahtunut sen jälkeen.

Vihdoin lämpölauta, jolla ei tarvitse vedellä tukkaa viittä kertaa läpi joutuen silti tyytymään osilta laineikkaaseen lopputulokseen. Yksi litistys ja se on sillä selvä. Vielä enemmän mua järkyttää se, että tukka on työpäivän, ostosreissun ja pienen sadekuuronkin jälkeenkin vailla kiharan kiharaa. Aikaisemman raudan jälki oli mennyttä jo ensimmäisestä kaulahuivin kosketuksesta.

Normaalisti tästä voisi havaita jo muutamat ruuvit, mutta nyt tukka on vain vähän taittunut huivin ja kosteuden takia. OBH mina rakastan sinu.