Tell them it's me that made you sad.

Sarjassamme katumuoti inspiroi osa kaksi : täydellinen ruskea nahkatakki. Muistan vuosia sitten, ennen teininahkatakki-buumia jonottaneeni Helsingissä pankkiautomaatille. Edessä asioi joku tyyppi, jolla oli valtava kihara-afro ja joka pukeutui muutenkin en-muista-sen-tyylin-aikakoodia-laisesti. Hiuspilven jälkeen pistin merkille, että tällä kyseisellä oli päällään aivan iiihana sinapinruskea nahkatakki. Tämä havainto järkytti maailmankuvaani hieman, sillä en tunnetusti koskaan ole ollut mikään ruskean ystävän, enkä varsinkaan minkään sinappiin vivahtavan.

Siitä lähtien kuitenkin olen orjallisesti tsekannut kaikki silmiin osuneet nahkatakit, mutta aina niissä on ollut jotain vikaa; hinta, hetkittäinen (tai ennemminkin jatkuvasti vallitseva) rahapula, teiniresoreiden puuttuminen hihoista ja alahelmasta, väri, kokojen puute, tai oudot saumat/muu ylimääräinen skeida. No joo, masennuin hieman ja päästin joksikin aikaa irti tästä haaveesta, tai ennemminkin pakkomielteestä. En ollut uhrannut ajatuksia koko hommalle, kun Meri mut ohjasi muutama päivä sitten katselemaan Stockan One Wayn tarjontaa. Jännitys tiivistyy..

Ei sieltä mitään maata mullistavaa ja lintuja laulattavaa ihmetakkia löynyt, mutta se täydellisen tavallinen ja kokoinen kylläkin. Hintaa oli 40:n alennusprosentin jälkeen 35e, eli ei yhtään paha. Jippikajei, motherfucker. Lompakkoni köyhtyi myös toisen aletakin verran, mutta kuvia sitten kun kuvia on-logiikalla rullataan.

Diipadaa, aikaansaimme tehokasta metrohuorausta, kun joku oli päättänyt jossain Kalasataman kohdilla kiskaista hätävivusta ja homma seisoi. Kiva katsella tätä vaatteiden värien kirjoa kaikessa kauheudessaan; punainen laukku, vaaleanpunaiset Converset, beiget pöksyt ja sinappikakkatakki. Oi kolmen 'kodin' riemut sentään, et voi koko omaisuuttasi mukana kuitenkaan kantaa, joten valitset mukaan luultavasti kaikki ne parhaat vaatteet, joissa ei ole yhdessä kuitenkaan yhtään mitään järkeä.

Kukkuu? Nälästä kiukkuinen viikon kämppis-palkinnon ansaitseva pieruilla varustettu otus huokailee omassa linnassaan (sängyssään) paskamäccinsä ääressä ja yrittää vakuuttaa mua siitä, etteivät juustonaksut kelpaa ruuaksi. Ehkä se yrittää saada mut alentumaan kokkaamiseen, taas. Kiero elukka.